Viherpeukalot ja muut kasviharrastajat

[TK]

Tykkään tosi paljon kasveista, mutta olen ihan hirveän laiska hoitamaan niitä ja varsinkin kastelu meinaa unohtua. Sen takia onkin tullut hommattua jokseenkin helppohoitoisia ja laiminlyöntejä sietäviä kasveja.

Orkideat on varmaan se lempijuttu ja kotoa löytyykin monta perhosorkideaa, muutama venuksenkenkä, ludisia ja vanilja. Perhoset viihtyy vesiviljelyssä ja suurin ongelma onkin muistaa kastella noita venuksenkenkiä ja vanillaa. Keväämmällä olis haaveena tilailla ulkomailta vielä jotain kivaa. Suurin ongelma omalla kohdalla on hajusteyliherkkyys, eli rajoittaa tuota lajivalikoimaa merkittävästi...

"Uusin" innostus on lihansyöjäkasvit, joista varsinkin kihokki on viihtynyt tosi hyvin. Minä urpo toki unohdin tötterölehdet ulos talveksi, eli ne taitaa olla mennyttä...

Sitten on vielä pari pientä pullojukkaa, saintpaulia, palmuvehka ja muutama mehikasvi sekä ilmakasvi. Parhaiten viihtyy varmaan aloe vera, se alkaa olla niin iso rotjake etten kohta tiedä minne sen täällä ahtaassa kämpässä tunkisi.

Sitrukset olis tosi kivoja, mutta ei vaan mene putkeen siemenestä kasvattamisen kanssa. Bergamotti pääsi reilun vuoden ikään kunnes kuoli.. Pitäis varmaan ostaa ihan valmiita taimia.

Ihan suuri kesäkukkafani en ole, mutta jotain pitää olla kuitenkin. Käytössä on vaan pieni rivarin takapiha, jonne olen kyllä saanut tungettua kaks kasvilavaa hyötykasveille ja yhden kukille. Syksyllä istutin lavallisen valkosipulia ja heti kun ne lavat taas löytää hangen alta, lähtee porkkanansiemenet maahan. Ruukussa tuolla on myös jo useamman vuoden tyytyväisenä talvehtinut rungollinen punaherukka ja ainakin yhdestä talvesta jo selvinnyt ruukkuvadelma. Sankoperunoita tulee kasvateltua myös.

Olispa se omakotitalo ja iso piha, kyllä sit tulis kasvateltua vaikka mitä.

[Tilli]

@raituva oooh, kahvi siemenestä! Ihanko ostettu siemenkaupasta vai ruokakaupan kahvipapupussista ? Meinaan mä ostin syksyllä ihan siemenkaupasta kahvipapuja ja no, ne vaan mätäni mullassa. Ehkä mulla oli vaan väärä tekniikka. Mulla oli kanssa kaakaopuun papuja, mut nekin mätäni silloin.. Ehkä aika oli vaan väärä, pitäisikö nyt keväällä/kesällä yrittää uudelleen.

Miten hei se sun bansku pärjäsi talven? Mun se siemenestä kasvattama alkoi kuihtumaan ja kuivumaan syksyllä ja lopulta se oli ihan ruskea ruoho vaan. Luulen kyllä et olisi pitänyt vaihtaa isompaan ruukkuun ja kastella huolellisemmin.

[Sirpa]

@tk said in Viherpeukalot ja muut kasviharrastajat:

Sitrukset olis tosi kivoja, mutta ei vaan mene putkeen siemenestä kasvattamisen kanssa.

Sitrukset ovat kamalan nirsoja mielensäpahoittajia! Olen pariinkin otteeseen kasvatellut siemenestä sitruunaa tai appelsiinia, mutta ei niistä kiittämättömistä horsmantekeleistä lopulta tullut mitään. Yksi säilyi hengissä muutaman vuoden, mutta sekin oli kaikkea muuta kuin mikään kaunistus. Ensinnäkin se lykkäsi vain vartta, ei haaronut yhtään. Latvominen ei auttanut, se alkoi kasvaa sitten vain vinoon. Kun tähän lisää vielä epäsäännöllisen kastelun ja sen että tämä kaveri lotkautti ja tiputti lehtensä ensimmäisenä, niin ei se nätti ollut. Viimeisessä muutossa pätkin sen ja panin biojätteeseen. Pitäköön tunkkinsa.

[TK]

@sirpa Vähän sama fiilis, ei vaan tunnu kemiat kohtaavan niiden kanssa. Samalla sit kateellisena katselen naapurin yli kymmenen vuotta vanhaa siemenestä kasvatettua kaunista pientä sitruunapuuta, joka tekee hedelmääkin... Ei oo reilua.

[indy]

Meillä on siemenestä kasvatettu kaksi sitruunaa (aluksi oli kolme, yksi kuoli :D), kolme passionhedelmää, yksi granaattiomena, yksi karambola ja yksi mango. Sitruunoista toinen on kasvivalon alla ja kasvaa koko ajan (on myös kauhea juoppo), toisella on ihan liian iso ruukku niin kasvattaa vissiin nyt juuria lehtien/varren sijaan. Katotaan uskalaisinko laittaa kesällä parvelleekke, oon kuullut että tykkäis siitä. Meidän parveke on länteen ja menee aivan järkyttävän kuumaksi kesäisin, käräytin siellä viime kesänä yhden mehiruusukkeen Äitillä on sellanen vuosia vanha joku sitrus, jonka äiti "unohtaa" kesäisin parvekkeelle ja se kasvaa kuulemma sillon hitosti.

Mango on ollut näistä varmaan helpoin, ja onkin nyt isoin varmaan näistä. Granaattiomena on ihan karsea ja menee varmaan kohta roskiin, se on vaan yks pitkä piiska ja siinä roikkuu enää viisi lehteä viimesillä voimillaan. Voiskohan sen katkasta jostain kohtaa

Karambola ja passionit on samassa ruukussa, kun sinne tungettiin joskus vaan random siemeniä itämään Pitää erotella ne nyt kevään aikana, ennen kun siitä tulee liian vaikeaa.

[Sirpa]

@indy
Viime kesä oli vähän sellainen, että kaikki kärähti. Meidän takaterassi on tosiaan koillisen suuntaan eli sinne ei aurinko paista kuin aamulla, mutta silti siellä(kin) oli lämpötilat sellaisia että nukkatyräkki lotkotti lehtiään. Eikä kyllä takuulla ollut kuiva. Pullojukat meni ihan hyvin siellä kyllä.

[indy]

@sirpa No joo, toivon että ens kesä olis vähän viileempi, mutta luulen että se on aika turha toivo jos viime vuosia kattoo. Pitäis varmaan olla parvekkeen lasitukset auki päivisin, että siellä joku selviäis.

[Nintsu]

Jee, kasvikeskustelu!

Minä olen ympäröinyt itseni huonekasveilla siitä saakka, kun muutin omilleni kymmenen vuotta sitten. Tykkään isolehtisistä ja/tai tuuheista kasveista ja suosikkeja on peikonlehdet, joita on nyt neljä kappaletta. Isointa (n. 2m korkeaa) vähän lyhennettiin muuttoa varten ja ne pistokkaat suostuin pitkin hampain antamaan eteenpäin. Nyt löytyy peikonlehden lisäksi varjoviikuna, korvakeviikuna, limoviikuna, arkijuoru, marraskuunkaktus (tai joulu, en ole ihan varma), taantunut philodendron variegata ja tuntokasvi. Muutossa annoin pois/laitoin roskiin tuoksutraakin, viirivehkan ja rönsyliljan, joista viirivehkan aion jossain vaiheessa hankkia uudelleen. Sitten olen jo kauan haaveillut jostain pinkistä kasvista, kuten pinkistä muulinkorvasta

Onko muilla vanhoja perintökasveja? Minun peikoista 3/4 on lähtöisin mummoni 60-luvulla saamasta peikonlehdestä, josta otetut pistokkaat olen itse kasvattanut. Toisella mummollani on ehkä 70-luvulta peräisin oleva kultaköynnös, josta olen jo vuosia aikonut ottaa pistokkaan, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi.

[Raituva]

@tilli Banskulle hommasin oman kasvivalon ja huoneen lämmön korkeeks, niin hyvin se selvis En ees tiiä miten oon onnistunu pitää hengis.

Kahvin kanssa ei käyny tota, ku parista liikaa kastelusta oppinu Myös soraa pohjalla ja perus viherkasvimultaa, niin tuntunu pärjäävän. Ihan kaupan siemenistä laittanu, en tienny et kaupan voi kokeilla

[Minni]

Multa löytyy tuolta hyllyn päältä Peikonlehti, Herttaköynnös, Kultaköynnös, Hoya ja ja ja mikähän toi yks rehu nyt olikaan...

Hertta näyttää ainakin siltä että sillä on joskus ollut parempia päiviä mutta on siinä edelleen tuo yksi lehti joka ei oikein tunnu muuta kuin hengailevan. Kultsi on pitkään näyttänyt siltä että lähtisi oikeasti köynnöstymään. Se on myös varmaan mun pitkäikäisin kasvi, vaikka useampikin omistani on kokenut kuoleman...

[Siiri]

Plantsussa on viherkasvit -25pros vinkvink sattuipa sopivasti kun just eilen työntekijät kyseli töissä että voitaisko hankkia töihin myymälän puolelle jotain viherkasveja! Tarvinnee tänään hakea joku kiva ainakin kassapöytää koristamaan, oisko ajatuksia kivasta myymäläkukasta?

@Tilli mä en uskalla nevaeva ostaa orkideoita kun niissä on niin pitkä karanteeni ja ne on kaiketi tehokkaita tappamaan vieruskavereita

[Skai]

Amatööri viherkasvipelleilijä
Ennen en ollu mikään kasvi-ihminen, mitä nyt pari vakiokasvia löyty ja joskus hankein jonku lisää mikä yleensä kuoli. Mutta kun nuo pari oli selvinny hengisä jo 4v~ niin jostaki se pieni into sitte tuli. En mä mieläkään mitään kummemmin osaa, tai mihinkään hienoihin virityksiin lähde (parin kasvin altakasteluruukku on ehkä fancyin asia mitä löytyy), mutta kyllähän tuo kasvien hoito ja niiden hengisä pysyminen/kukoistaminen tuottaa yllättävän paljo mielihyvää

Tällä hetkellä kasvikunta koostuu sekalaisesta 26 kasvin joukosta, ja uudet valikoituu aina "Uuu, ompas kivan näkönen kaveri" tyylillä yleensä vieläpä tavan Lidlistä. Anopinkieliä, traakkipuita, jonkulaisia köynnösvehkoja, jokunen fiikus...

[Humutin]

Uu, pullana paikalla!
Mä oon tässä pari viimeistä vuotta nyt intoutunut huonekasveista, ja niitä on varmaan 30-40 kpl tällä hetkellä. Löytyy perus peikko, pari peikonkämmentä, erilaisia kultseja (uusin 'Global Green' ), juorut (nekin lähellä mun sydäntä, niin helppoja kasveja), alocasioita, matteja & maijoja,... Sit meillä on kans chiliviljelmä, josta löytyy lajikkeita ihan laidasta laitaan.
Viel on pari toivelistakasvia tässä hankkimatta, ja niistä listattuna haluaisin esim. isomman kolibrinkukan tässä (mulla on semmonen pieni taimi, mutta haluan hetinytison), sit haluan Philodendron verrucosumin, nukkuleena Triostarin ja raitamatti Ctenanthe lubbersianan.
Aika hyvä rytmi näiden kanssa tässä nyt, pitäis käyttää näin kevään kunniaksi suihkussa näitä.

Parvekkeellekin oon suunnitellut jotain, mutta vielä vähän avoinna, mitä kaikkea keksin. Murattia tmv. johonkin kehikkoon, auringonkukkia nyt alustavasti.

@indy alocasioita omistavana, tsemppiä. Nää on ihanan kamalia rehuja. Toisaalta, oon pitänyt hengissä, toisaalta, tappavat aina vanhaa lehteä kun tekevät uusia. Viha-rakkaussuhde näihin rehuihin, mut onhan ne nättejä. Multa löytyy iteltä 4 tällä hetkellä, sit Pink Dragonin mukuloita oon just hautonut tässä kasvuun.

[Tinu]

Täällä myös yksi viherkasvi-intoilija! Tällä hetkellä kasveja on 40-50 ja niiden kanssa mennään vähän sellaisella nälkäpeli-meiningillä - ne jotka tottuu mun epäsäännölliseen ja vähän kokeilevaan hoitorytmiin selviävät ja loput sitten kupsahtavat omia aikojaan ennemmin tai myöhemmin. Yllättävän hyvin toiminut kyllä tähän mennessä tämä taktiikka, mutta en siitä huolimatta uskalla mitään kalliimpia kasvihankintoja lähteä tekemään. Minäkin valitsen kasvit yleensä sen mukaan, mitkä miellyttävät omaa silmää ja sitten kokeillaan, miten yhteiselo sujuu vai sujuuko ollenkaan. Suosikkeja omien kasvien joukosta ovat tällä hetkellä mm. peikot, santut, Philodendron Birkin, maaorkidea sekä mehikasvit.

Sitten joskus kun toivottavasti on varaa hankkia omakotitalo, haluan pihalle paljon ihania perinneperennoja (ainakin idänunikko, lilja (varjolilja ja ruskolilja ja mielellään paljon muitakin - liljat on mun lempikukkia ), särkynytsydän ja pioni) sekä luonnonkukkia. Haaveilen myös hyötykasveista ja kasvihuoneesta.

@alexiina-c said in Viherpeukalot ja muut kasviharrastajat:

Vinkkinä viikoksi - tai oikeastaan paljon pidemmäksi aikaa - jos saatte jouluna tai muuten tulilatvan, älkää heittäkö kukinnan jälkeen pois.

Tämä! En oo aikaisemmin oikein välittänyt tulilatvoista, mutta mieli muuttui bongattuani mummin luota yksilön, joka oli varmaan lähemmäs käsivarren mittainen, vähän puumainen ja osittain amppelimallinen - en siis aluksi edes tajunnut, että se oli tulilatva. Sen jälkeen oon pelastanut porukoilta aina lahjaksi saadut, kukintansa lopettaneet tulilatvat itselleni. Nää on niin paljon kauniimpia, kun saavat kasvaa pituutta eivätkä oo sellaisia rumia kikkanoita, millaisina ne kaupoissa aina myydään.

@nintsu said in Viherpeukalot ja muut kasviharrastajat:

Onko muilla vanhoja perintökasveja?

Mun anopinkielet on lähtöisin mummin anopinkielestä otetusta pistokkaasta. Mummin kasvi on arviolta 70- tai 80-luvulta ja sillä on mittaa reilun metrin verran, omillani on pituutta vasta 30 cm ja 10 cm.

[Siiri]

Sitten joskus kun toivottavasti on varaa hankkia omakotitalo, haluan pihalle paljon ihania perinneperennoja (ainakin idänunikko, lilja (varjolilja ja ruskolilja ja mielellään paljon muitakin - liljat on mun lempikukkia ), särkynytsydän ja pioni) sekä luonnonkukkia. Haaveilen myös hyötykasveista ja kasvihuoneesta.

Mun sydän on edelleen särkynyt särkynytsydämestä ja mulle tulee paha mieli jo ihan siitä, että joku mainitseekin sen.

... Mun lapsuuden kotitalossa on iso puutarha, jossa äiti kykkii keväästä pitkälle syksyyn ja se rakastaa kaikenlaisten istutusten ja perentojen rakentamista. Kun mä olin jotain alle kouluikäinen, mä aina lumoutuneena katselin yhtä perennaa, missä kasvoi paljon särkynytsydäntä. Mun mielestä ne muistutti balettitanssijoita ja usein istuttiin äitin kanssa niitä katselemassa samalla kun kerroin sille tarinoita balettitanssijoista.

Tuli sitten ei niin kiva päivä, kun äidillä oli syntymäpäivä ja mä järkytyin siitä, että vieraat ei tuonut mulle yhtään lahjoja, vaan äidille vain. Mä suutuspäissäni marssin puutarhaan ja R E V I N kaikki särkynytsydämet irti??? Ja jäinpä vielä siitä heti kiinnikin ja yritin paeta polkupyörällä kotoa mummolaan vihaisia vanhempia karkuun. Harmi vaan, että mun pyörässä oli sellainen hieno korkea viirilippu joka sojotti iloisesti roskapönttöjen takaa jonka taakse olin ajanut piiloon siksi aikaa että äiti olisi ajanut autolla ohi.

Ehkä mun täytyy puhdistaa nää yli kahdenkymmenen vuoden tuskat tänä vuonna ja ostaa äidille uusia särkyneitäsydämiä kun ne tulee kauppoihin.

[Alexiina C.]

@siiri Voi vitsit mikä tarina. Itselläni liittyy vahvoja lapsuusmuistoja särkyneeseensydämeen myös (joka on yksi lempiperennoitani), ei kylläkään noin traumaattisia. Mummulassa niitä oli ja samalla tavoin olin lumoutunut niistä käyden usein ihmettelemässä ja ihastelemassa sen sieviä kukintoja. Nyt on mummu ollut poissa jo vuosia, samoin mummula (myyty), mutta edelleen tulee se mieleen särkyneestäsydämestä.

[Siiri]

@alexiina-c selkeästi nimensä veroinen en kyllä yhtään ihmettele, että erityisesti lapsia se vetää puoleensa, onhan se mystisen kaunis!

[Jenna]

Saatoin onnistua mädättämään kaktuksen.. Juuristo menetetty mutta saisko siitä kasvin "rungosta" vielä juurrutettu?

Oo.. Toi särkynytsydän näyttää hienolta. Pitäisköhän laittaa takapihalle..?

[Siiri]

@Jenna joo, kaktukset on mun mielestä helppoja juurruttaa kun voi laittaa aikalailla het multaan takas!! Annat vaan leikkuupinnan kuivua muutamia päiviä ja kun se ei tihku nestettä, voit törkätä sen hiekkaiseen multaan ja sieltä se sitten lähtee uuteen kasvuun!

[Jenna]

@siiri Onnistuuko tää siis myös tommosilla kaktuksilla, mitkä ei oo ns. lehdellisiä kuten kausikaktukset? Toivottavasti kuva ei oo ihan järkyn kokoinen.. Kyseessä siis tuo kyljellään oleva tapaus..