Yleislaatuarvostelu - YLA
-
@yla Kannattaa kysyä osallistumisjonosta laatiksen tuomareilta kun heihinhän se eniten vaikuttaa. Näin hevosenomistajan näkökulmasta osallistumisjono olisi vain plussaa.
Se toki veisi nämä tilaisuuden parhaat -osuuden pois ellei sitä muuttaisi. Päivittäisi vaikka jonnekin kuukauden parhaimmat tekstipisteet aiemmalta kuluneelta kuukaudelta tms.
-
@yla Tuota ei ole mainittu kovin selkeästi sivuilla, mutta varmistin sen vasta kun ihmettelin itsekin nykyistä pisteytystä. Vaikuttavien lajien ansiosta porrastetuissa voi tosin kilpailla yhdessä lajissa pitkälle ja saada samalla hyvät pisteet matalilta tasoilta muista lajeista. Siksi musta kilpailupisteissä olisi hyvä olla maksimipisteraja, johon sitten perinteisten, porrastettujen, laukkojen ja ravien pisteytys sovitettaisiin niin, että pisteytys olisi mahdollisimman yhdenvertainen kaikille.
Onko piirroskuvista lisäpisteiden antaminen kuitenkaan reilua, kun piirroskuvatkin voivat olla muiden piirtämiä? Vastaavasti taas valokuvat voivat olla omistajan ottamia, jolloin niiden eteen on nähnyt itse enemmän vaivaa kuin kuvien ostamiseen (valokuvien tai piirrettyjen). Jos jostain halutaan antaa lisäpisteitä, niin olisiko ennemmin omistajan itse tuottamista kuvista, oli ne sitten valokuvia tai piirrettyjä? Laajasta galleriasta saa jo nykyäänkin lisäpisteitä.
Muista laatispalkinnoista on mun mielestä ihan aiheellista antaa lisäpisteitä, ne kertovat erilaisesta panostuksesta hevoseen. Lajilaatiksissa kuitenkin vaaditaan vanhempien ja jälkeläisten kilpailumenestys tietyssä lajissa.
-
@viivi tuo on totta että voi kisata myös muita lajeja ilman että se vaikuttaa, mutta moniko tekee näin, on epäselvää ja mielestäni missään ei ole selkesästi esitetty, että missä kohtaa muut lajit alkavat vaikuttamaan päälajissa.
Tietenkin jos tähän saa jotain selvyyttä ja kisapistetuomari on valmis käymään useamman porrastetun lajin lävitse tuomaroidessaan, voi tätäkin mahdollisuutta hyödyntää tulevaisuudessa. Kuitenkin itse kokisin helpommaksi sen, että pisteiden jako poistettaisiin porrastetuista.
Ja tilaisuuskysymyksestä tullaan keskustelemaan myös tuomareiden kanssa, kuitenkaan mitään päätöksiä ei tulla vielä tekemään vaan ensimmäiset pari tilaisuutta menee harjoitellessa ja tuohon asiaan kosketaan vasta joskus paljon myöhemmin jos asiaan halutaan sattua
-
@yla Tämä menee vähän varsinaisen aiheen ohi, mutta tarkoitin siis sitä, että kun yhdessä lajissa kilpailee pitkälle, kertyy pisteitä myös vaikuttaviin lajeihin. Siten vaikuttavista lajeista voi saada matalilta koulutustasoilta pisteet ilman, että on koskaan kilpaillut ko. lajissa.
Ja olen siis sitä mieltä, että porrastetuista pitäisi pystyä saamaan täydet kilpailupisteet siinä missä perinteisistäkin, esimerkiksi samankaltaisella pisteytyksellä kuin lajilaatiksissa.
-
@yla YLA on näin tekstituomarille tosi kova rypistys etenkin kun tekstituomareita pitäisi ehdottomasti olla edes 2, mieluiten 4 lisää. Osallistumisjono (tai muut liukuvat tilaisuudet) on ainakin mulle tuomarina liian kuormittava ja päätyisin varmaankin lopettamaan hommat, jos sellaiseen siirrytään. Nyt kun on selkeät tilaisuudet, osaan erottaa vapaa-aikani tuomarointiajasta. Toki itse osallistujana tykkäisin liukuvasta jonosta, mutta tuomarina ajatus on mulle mahdoton.
-
This post is deleted! -
Minäkin kannatan maksimirajoja jokaiselle osa-alueelle, koska kuitenkin tavoitteena yleislaadukas hevonen = vain yhteen/kahteen pisteytyksen osa-alueeseen panostamalla ei yleislaadukkuus täyty. Mun mielestä yleislaadukas = monipuolisesti/yleisesti panostettu, ja tämä korostuu, mitä parempi palkinto kyseessä!
Muutenkin maksimit ovat tuomareiden ja pisteytyksen kannalta selkeitä: sen enempää ei tarvitse sitten pisteitä laskea (oli raja mikä tahansa). Osa-aluekohtaisilla maksimipisteillä on myös helppo "ohjailla", kuinka monesta osa-alueesta täytyy saada hyvät pisteet ollakseen vaikkapa se ykköspalkittu hevonen (toki voi keräillä vähän pisteitä sieltä täältä - yleislaadukkuutta sekin! Yhdellä vahvuudella pärjäämistä en sallisi hyville palkinnoille edes teoriassa).
Tykkäisin myös, että YLA:n perinteinen tekstipainotteisuus säilyisi, sillä juuri se on erottanut YLA:n kilpailupainoitteisista lajilaatiksista.
-
YLA:n pitkäaikainen jalostustuomari sekä aktiivinen käyttäjä muutenkin tässä moi! Harmittaa todella paljon, että Keskustan sulun myötä hävisi aiempi keskustelu YLA:n kehittämisestä ja pisteytyksen remontoimisesta. Siellä oli todella paljon hyviä pointteja ja hurjan pitkiä, monipuolisia näkemyksiä puolesta ja vastaan. Pisteytys sitä kautta saatiinkin rukkailtua kasaan, ja ajatuksena oli ensimmäisen tilaisuuden jälkeen tarkastella tuloksia oikein suurennuslasin kanssa ja fiksata epäkohdat pois. Noh, se jäi sitten tekemättä sattuneista syistä. Heitän nyt tähän muutaman isomman huomion. Yritän olla rustaamatta hillittömän pitkästi, jotta joku tämän jaksaisi ajatuksella lukea. Katsotaan miten onnistun Tummennan pääpointtini, niin ehkä rytmittävät tekstiä.
Ensinnäkin, minua nyt hieman hämmentää tämä uudelleen alkanut keskustelu siitä, että mikä homma nyt on taas se kaikkein hikisin, aikaavievin ja haastavin. Aiemmassa keskustelussa samaa aihetta pyöriteltiin, ja siellä useamman kanssa yhteisymmärryksessä todettiin, että tämä asioiden haastavuus riippuu hyvin pitkälti harrastajasta itsestään. Toinen saattaa kirjoittaa laadukasta tekstiä suurella ilolla tuosta noin vaan, kun toiselle lyhyen luonteen raapustaminen voi tuntua hurjan vaikealta. Jollekulle se perinteisten muotoonlaittaminen on maailman kivointa, kun taas toinen valitsee porrastetut välttääkseen sijoitusrumban kaikin keinoin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä, eikä YLA:ssa mielestäni pidä kilpailla siitä, että kuka vuodattaa eniten verta, hikeä ja kyyneliä ykköspalkinnon eteen. Samanlaista keskustelua käytiin puhuttaessa siitä, että minkälaisia pisteitä pitkäsukuiset saisivat jatkossa. Monen mielestä olisi epäreilua lyhytsukuisia kohtaan, jos joku kilometrisukuinen napsisi pisteitä tosta noin vaan "kun eihän se omistaja ole sitä sukua välttämättä itse rakentanut". Edelleen korostan sitä, että laadukas hevonen on useamman asian ja ennen kaikkea useamman ihmisen summa. Ei ole laatuarvostelun kannalta mielestäni oleellista, kenen käsialaa suku, tekstit, kuvat tai sijoitukset ovat. Hieno hevonen on hieno hevonen, that's it.
Olen kuitenkin myös ehdottomasti sitä mieltä, että YLA:n kuuluu olla tekstipainotteinen. Sillä se erottuu muista laatuarvosteluista ja antaa mahdollisuuden tehdä myös lajilaatisten hylätyistä hevosista (ei kilpailuja suvulla tai jälkeläisillä) palkinnon arvoisia. Ennen kaikkea YLA:n tulee kuitenkin arvostella nimensä mukaisesti yleistä laatua. Naapurin takapihalla oleva ylipainoinen ruohonleikkuriponi ei mielestäni saa yltää ykköspalkinnolle vain, koska sillä on maailman mahtavimmat ja kattavimmat tekstit. Palkintoja saavalla hevosella tulee olla vahvuuksia useammassa kuin yhdessä osa-alueessa. Jos se on rakenteeltaan romuluinen ja suvultaan tuntematon, tekstiosiossa ja kilpailuissa tulisi nähdä hieman enemmän vaivaa. Mikäli hevonen on jo syntyjään voittaja (upea suku ja täydelliset kuvat), niin omistajan ei ole pakko panostaa kaikkeen muuhun. Ykköspalkinnon hevosen toki olisi suotavaa olla pätevä mahdollisimman monella osa-alueella, ja sitä pitäisi mielestäni jatkossakin pisteytyksen suunnittelussa tavoitella. Jotkut hevoset ovat oikeassakin maailmassa syntyjään aivan eri asemassa kuin toiset, eikä siinä ole virtuaalimaailmassakaan mielestäni mitään väärää. Hyväsukuisessa hevosessa näkyy vuosien kasvatuksen työ, ja siitä sietääkin palkita. Omaa ekaa evm-hevosta laatiksiin viedessä joutuu vähän rehkimään enemmän, ja niin sen kuuluisi mennäkin. Mielestäni koko YLEISlaatuarvostelun idea vähän karkaa, jos pelkästään omaa suosikkiosa-aluetta hiomalla napsahtelee huippupisteet. Osioilla tulee siis ehdottomasti olla maksimipisterajat, mielellään myös järkevät sellaiset.
Siinäpä kai pähkinän kuoressa omat aatokset tämän keskustelun pohdintoihin. Laitan vielä erillisessä viestissä kehitysehdotuksia pisteytykseen.
@YLA Lisäksi tiedoksi, että en missään nimessä kanata jonotussysteemiä. Kerran kuussa oleva tilaisuus on tuomaroinnin kannalta minulle henk.koht. paljon parempi, ja jos jonotukseen mennään, hyppään tuomaroinnista veks. Kun tiedän, että kuun lopussa on tilaisuus, jota tuomaroin 10.-30. päivä välillä, osaan varata sitä varten vaadittavat tunnit johonkin selkeään ajankohtaan. Liukuva jono sekottaa systeemiä ja aiheuttaa ruuhkia, mikäli tuomaria ei ole saatavilla silloin, kun jonossa on porukkaa. Voin toki olla väärässäkin, mutta näin näppituntumalta sanoisin, että ei kiitos jonoille
-
This post is deleted! -
Keskustelussa on ollut paljon hyviä pointteja ja kiitos siitä taas kerran. Tutustun näihin huomenna vielä tarkemmin, olen yrittänyt töiden ohella seurata keskustelua.
Pyrin myös huomenna laittamaan tuomareille yhteistä sähköpostia ihan vain yleisesti sekä eräästä toisesta muutosajatuksesta/helpotuksesta(?) joka tässä nousi mieleen.
Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä että ainakin voisi olla kokeilun arvoista laittaa myös perinteisille kisoille jonkin asteiset maksimipisteet. Ajatuksia saa tästä vielä jättää ja myös kisapisteiden tuomaria tullaan vielä kuulemaan ennen kuin mitään muutetaan edes kokeilumielessä.
-
Sitten vielä muutama huomio nykyisestä pisteytyksestä. Näitä ajatuksia olen pyöritellyt tuomaroituani uusimmat tilaisuudet oikein syvällisesti pohdiskellen
TEKSTIOSIO
Mielestäni tekstiosio on tällä hetkellä erinomainen. 40 pistettä on todella iso kokonaisuus ja tekee jo tällaisenaan YLA:sta tekstipainotteisen laatiksen. Osio on kattava ja antaa mahdollisuuden myös kokemattomille kirjoittajille, mutta vaatii täysiin pisteisiin kuitenkin myös jo panostusta ja tietynlaista taitoa.
Täällä oli taas keskustelua tästä realistisuuden osa-alueesta (luonteen sopivuus hevosen koulutustasoon), ja tahtoisin korostaa, että meillä on todella taitavia tekstituomareita, jotka kyllä osaavat tulkita tätä kohtaa oikein. Jos GP-hevonen pelkää asiaa x tai silloin tällöin ottaa hillittömiä lähtöjä, niin se ei vielä tee siitä epäpätevää GP-hevosta. Mutta jos se asia x on valkoinen kouluaita tai tuomaripääty, ja luonteessa kuvaillaan hevosta esim. hysteeriseksi ja mahdottomaksi ratsastaa, niin eihän se hevonen ole ikimaailmassa voinut ainuttakaan GP-luokkaa kilpailla loppuun asti. Tuomarit osaavat tämän kyllä suhteuttaa, joten ei osallistujana tarvitse pelätä, että nytkö menetän nämä 4 pistettä, jos hevoseni joskus säikähtää juoksevia lapsia tai ilmapalloja, tai jos se joskus hankaa vastaan lastatessa.
JALOSTUSOSIO
Rakas jalostusosioni saatiin viime uudistuksessa koottua aika hyvään uskoon! Pitkäsukuiset pääsivät huomioon ja sukuselvitysten arvioiminen selkeytyi ja helpottui, eikä 3-polvista sukaria enää vaadita. Täydellisiä muutoksia, joista tulee pitää kiinni.
Lisäpisteistä tahtoisin kuitenkin muuttaa yhden asian! Mielestäni nämä laatuarvostelupalkintoihin ja arvonimiin pohjautuvat lisäpisteet tulisi antaa vain kolmesta ensimmäisestä polvesta. Neljännestä polvesta alkaen voisi mielestäni antaa 2 pistettä per selvitetty sukupolvi. Nyt saa vain 1 pisteen per selvitetty sukupolvi, mutta lisäpisteet saa rajattomasti mistä vain polvesta (Neljännestä sukupolvesta eteenpäin: 0,5 lisäpistettä, jos sukulaisella on laatuarvostelupalkintoja.).
Maaliskuun tilaisuudessa yksi pitkäsukuinen sai 55,5 pistettä jalostusosiosta. Se oli mielestäni liikaa JA niiden lisäpisteiden laskeminen oli todella työlästä. Jos realistisuuden kannalta katsoo, niin kaukana suvussa oleva laadukas hevonen ei myöskään vaikuta hevoseen itseensä kummoisesti, kun välissä on useampi sukupolvi. Selvitettyjen sukupolvien pisteytyksellä pyritään kannustamaan pitkäsukuisten kasvattamiseen, mutta lisäpisteitä sadasta laatispalkinnosta ei enää mielestäni tarvitse antaa. Eli tähänkin tulisi joku tolkku, ettei se 8-polvinen meriittisukuinen tosiaan nappaa ykköstä vaan suvullansa.
Jälkeläisten pisteytys toimii mielestäni tuollaisenaan hyvin. Ei ole vielä ainakaan tullut koskaan vastaan hevosta, jolla olisi niin paljon palkittuja jälkeläisiä, että täältä tulisi hirmuisia lisäpisteitä.
KILPAILUOSIO
Mielestäni tähänkin täytyy ehdottomasti saada maksimipisteet. Vaikka itse kilpailen melkein kaikilla hevosilla kolmea lajia ja saisin tajuttomia pisteitä vain 120 sijoituksen voimin, niin en sellaisia pisteitä silti halua saada. Sekä porrastettuihin että perinteisiin maksimipistemääräksi esimerkiksi 20 pistettä. Tämä pois kokonaan: Laskurin pisteet jaetaan YLA-tuomaroinnissa neljällä (esim. 40 ÷ 4 = 10 pistettä). Sitten on oikeutettu tasa-arvo porrastettujen ja perinteisten välillä. Niistä saa maksimissaan 20 ja that's it (ja samat maksimit laukkureilla ja ravureilla, heistä en vaan itse tiedä mitään).
Tähän päälle voisi tulla rajattomat lisäpisteet tarinakilpailuista esim. 1p/osallistuminen ja 1p/sijoitus? En usko kertyvän tolkuttoman suuria lisäpisteitä, sen verran hillittyä tuo tarina-/tuotoskilpailuiden harrastaminen on. Ja toivoisin suuresti, että hakusanaksi kelpaisivat sekä tarina että tuotos! Kansan kielellä useimmiten puhutaan tarinakilpailuista, ja itse unohdan aina muokata hevosten sivuille, että "tuotoskilpailu" kun se on iät ja ajat ollut hakusanalla "tarina". Molemmat saisivat olla kelpuutettuja hakusanoja, ei mene tuomarilla kauaa näpäyttää hakuun ensin tarina ja sitten tuotos.
RAKENNEARVOSTELU
Sopivan kattava alue ja selkeä kokonaisuus, ei kaipaa muutoksia.
LISÄPISTEET
Lisäpisteiden aihealueet ovat hyviä ja ainahan niitä voi pikkuhiljaa keksiä lisää, kun uusia juttuja tulee mieleen tai harrastustyylit lisääntyy. Oon vähän kahden vaiheilla, että pitäisikö tässäkin olla joku maksimiraja vai ei. Kukaan tuskin voi saada lisäpisteosiosta mitään aivan älyttömiä määriä, joten ehkei rajaa tarvita.
Tällaisia aatoksia minulla, kertokaa ihmeessä omianne niin saadaan pisteytys pysyvästi kuntoon ja saadaan nauttia toimivasta YLA:sta pitkään!
-
@tiikeri Mielestäni YLA ei yksinkertaisesti ole tekstejä vihaavien harrastajien paikka. Se on kautta aikain ollut ja tulee toivottovasti aina olemaan se paikka, jossa juuri teksteillä ja luovuudella on se suurin merkitys. Lajilaatiksista saa ykköspalkinnon heittämällä, vaikka päiväkirja olisi tyhjä, jos muissa osioissa on hommat kunnossa (itsellä ainakin kymmeniä tällaisia hevosia tallissa). Samaa mieltä toki olen kanssasi siitä, että palkinnoille pitää päästä vähäisemmillä/heikkolaatuisemmillakin teksteillä. Ykköselle kuitenkaan ei pidä päästä ilman jonkinmoisia hyviä tekstejä, minun mielestäni
EDIT// Lisään vielä, että aina on mahdollisuus perustaa vaikkapa joku pienimuotoinen kilpahevosten laatuarvostelu, jossa hurjat pisteet annetaan juurikin kilpailemisesta. YLA ei kuitenkaan ole se paikka, sillä korostan vielä, että kautta aikain YLA on ollut juuri se teksipainoitteisempien harrastajien paikka. Tietyin rajoituksin (eli että ihan pelkillä teksteillä ei kuitenkaan ne ykköset napise) sen tulisi olla sitä myös jatkossa.
-
Mä tulen nyt kirjoittamaan mun mielipiteen pisteytyksestä (lähinnä kisapisteistä) ihan suoraan, ja ihan alkuun sanon sen, ettei mulla ole mitään henkilökohtaista kaunaa ketään pisteytystä tai muutakaan suunnitellutta kohtaan. Ymmärrän, että laatiksen ylläpito vaatii aikaa ja on jaksavien YP:iden ansiota, että meillä on mahdollisuus pitää jaoksia ja laatiksia yllä. Tarjouduin myös YLA:n seuraavaksi ylläpitäjäksi, eli olisin myös ollut valmis ottamaan vastuun pisteytyksen muuttamisesta, mikäli laatuarvostelu olisi mulle päätynyt.
Ensinnäkin, mun mielestä säännöt PITÄÄ ilmoittaa selkeästi laatiksen sivuilla. Jos hylkäyssyinä on listattu tietyt asiat, eikä pisteytyskohdassakaan mainita muuta, ei mun mielestä voi hylätä hevosta muusta syystä. Ts. tällä hetkellä YLA:n sivulla ei mainita mitään siitä, että kilpailuista otettaisiin huomioon vain realistiset luokat. En sano, ettei näin pitäisi toimia, toki, jos halutaan rajoittaa harrastus realismiin, näin voidaan tehdä, mutta silloin asiasta pitää mainita JA pitäisi myös määritellä, mitkä nämä ”realistiset” luokat minkäkin tyyppiselle hevoselle ovat. Ja että nyt ihan läpinäkyvänä pidetään tämä, valmistelin viime tilaisuuteen hevosen ajatuksena, että kirjoitan YLA:n pisteytyksestä mielipidekirjoituksen. En kuitenkaan halunnut käyttää muiden harrastajien hevosia esimerkkinä siitä että tämä ja tämä hevonen ei olisi "ansainnut" saamaansa arvonimeä, koska painotus on ollut kilpailuissa esim tekstien sijaan, joten valmistelin ja ilmoitin tilaisuuteen "pahimman mahdollisen hevosen" Bonin, joka on kilpaillut 499 starttia erinäisissä lajeissa ja tasoilla. Ajatus oli, että hevonen palkitaan ja voin käyttää sitä esimerkkinä nykyisen pisteytyksen absurdiudesta. Saatiin kuitenkin palaute "Kilpailuista pisteytetty ainoastaan realistiset luokat". En ole mitenkään katkera, että Bonia ei palkittu, samassa tilaisuudessa varsinainen osallistujani palkittiin hyvin pistein ja Boni oli sivuprojekti tehostamassa pointtia.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tärkeä osa laatiksia on tekstit ja esimerkiksi kuvat. Minulla ei kuitenkaan periaatteessa ole mitään sitä vastaan, että eri asioihin painottuneilla hevosilla on mahdollisuus saada palkintoja, JOS sama mahdollisuus sitten sallitaan kaikille. Nykyinen pisteytys on kuitenkin lähestulkoon törkeä porratettuja ja laukkaa/raveja kilpailevia hevosia kohtaan. Aiemmin mainittu esimerkkihevoseni Boni olisi, jos arvosteltu YLA:n sivuilla kerrottujen sääntöjen mukaan, ollut edellisen tilaiduuden 3. paras hevonen (pisteiden perusteella). Käytin sen laatisvalmisteluihin kokonaisuudessaan noin 8 tuntia. Samaan aikaan asiallisemmin kisattu ja panostettu hevonen, joka on kilpaillut useissa lajeissa kilpailut täyteen porrastetuissa, saisi 10 kilpailupistettä Bonin saadessa 124,75. Ravi- ja laukkahevosten maksimi on 20, eivätkä etenkään laukkahevosten kisapisteytykset ole kovin järkevät muutenkaan (tosin tähän mulla ei suoraan ole ratkaisua, pitäisi pohtia lisää). Mulla on tähän pari ehdotusta: Tasapäistetään pisteytys niin, että porrastettuja (ja laukka/ravihevosilla) on myös mahdollisuus saada enemmän kisapisteitä. Porrastettujen kohdalla tämän voisi tehdä vaikkapa niin, että pisteet laskettaisiin kaikkien lajien statistiikasta VRL:lästä samoin kuin ”normikisoista” tai otetaan useampi laji huomioon ja pisteitä saa enemmän / suoritettu laji.
Palatakseni vielä tuohon omaan mielipiteeseeni tekstien ja kuvien osasta. Mielestäni yleislaatuarvostelussa ykkösellä palkitun hevosen tulisi olla hyvä kokonaisuus, ei vain kisannut sairaita määriä. Tähän mulla on tarjota kolme ratkaisuvaihtoehtoa: 1. Pistekiintiöt, eli hevosen tulee saada x määrä pisteitä / x prosenttia kategorian pisteistä kaikissa kategorioissa, jotta se voidaan palkita, 2. Rajataan kilpailupisteet kuten aiemmin (maksimi 40 tainnut olla), tuotoskisat voisi mun puolesta siirtää esim lisäpisteisiin, tai 3. Rajataan kisapisteille 55 pisteen maksimi, jolloin mahdollistetaan III palkinto pelkillä kisoilla, muttei korkeampaa
Kiitos jos joku jaksoi koko roskan lukea, sainpahan ainakin valittaa jos ei.
-
@k10444 Siinä olet ehdottomasti oikeassa, että kaikki arvostelukohdat ja mahdolliset hylkäämiseen johtavat tekijät tulee ilmoittaa laatiksen sivuille hyvin selkeästi! Siinä on YLA:ssa paljon petrattavaa.
Muihin pisterajoihin ja siihen mikä määrittelee yleislaadukkaan, ykköselle yltävän hevosen oonkin kommentoinut noissa aiemmissani. Tuo pistekiintiö ei omaan korvaan kuulosta kovin toimivalta, jotenkin tuntuu ajatuksena sekavalta, kun pitäisi erikseen vielä tutkailla yhteenlaskennan jälkeen, että onko prosentit osioissa täynnä. Kannatan edelleen, että selkeät maksimipisterajat per osio. Sinänsä kaikki lisäpisteet (suvun ja jälkeläisten palkinnot, pitkäsukuisen sukuselvitys, tarinakilpailut jne.) voisivat mennä lisäpisteosioon, ja tällöin lisäpisteosio olisi ainoa rajaton kategoria. Se olisi hyvin selkeää ja helppoa. Ainoastaan tuomaroinnin kannalta oli kai aiemmin ajatuksena tasata työmäärää eri osioiden välillä? Mutta tuskin lisäpisteosio olisi mitenkään liian rankka, jos siellä nämä em. asiat tulisi laskea myös. Muut tuomarit kommentoikoot, mitä ovat mieltä.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei pelkillä kilpailuilla pitäisi yltää edes kolmoselle. Se kolmaskin palkinto on kuitenkin palkinto yleislaadukkuudesta, joka kyllä mielestäni puuttuu esimerkiksi tällä sinun Bonillasi. Se on upea kilpahevonen, muttei yleisesti laadukas: tai tarkemmin sanottuna sen muuta laatua ei voida arvioida, koska kaikki muu puuttuu.
EDIT// Itse en ole koskaan missään tuomaroinnut kilpailupisteitä enkä asiaan ole niin perehtynyt, mutta Bonin suhteen tuomari on varmaan hämmästellyt sitä, että issikka on kilpaillut GP-tasolla kouluratsastuksessa. Näköjään startannut myös jotain 150-esteluokkia myös, näin äkkivilkaisulla. Siinähän se realistisuus on mennyt :'D Bonilla ei myöskään ole kerrottu koulutustasoa sivuillaan. YLA ei sitä kai vaadi, mutta olisi ehkä syytä vaatia. Mutta kuten sanoit, nämä asiat pitää olla sivuilla selkeästi esillä, että esim. "Sijoituksina huomioidaan vain realistiset sijoitukset. Esimerkiksi shetlanninponi ei voi hypätä 150-luokkia tai islanninhevonen kilpailla Grand Prixtä." Toki näissä voi tulla vastaan se ongelma, että kukas minkäkin poikkeusyksilön määrittelee Joidenkin mielestä suokkikaan ei ole realistinen vaativalle tasolle, mutta onhan niitäkin jo nähty ihan oikeassa elämässä. Toki aika harvinaisia nämä rajatapaukset, ja niistä voi sitten varmasti keskustella yhteisesti ja tehdä päätöksiä porukalla.
-
Ensinnäkin kisapistetuomarina kannatan sitä, että on selkeät tilaisuudet. On paljon helpompi aikatauluttaa tuomarointi, kun tietää milloin niitä hommia on luvassa.
Noissa kahdessa tilaisuudessa joissa ehdin tuomaroida, niin sellaiset hevoset, joilla oli merkittynä sivuille yleispainotus ja tasot ja jotka olivat kilpailleet porrastuissa, saivat pisteet kaikista lajeista. Eli kävin kaikkien lajien pisteet läpi. Ja myös porrastuissa kisanneet ovat saaneet tuotoskisoista pisteet jos sivuilta on sellaisia löytynyt.
Mitä tulee kilpailuosion pisteisiin, niin joku maksimipisteraja voisi olla hyvä ja sen tulee olla tasapuolinen niin porrastuille ja tavallisille kisoille, kuin laukkureille/ravureille. Minä itse kannatan max. 40 pistettä, ihan vain siitä syystä että koen olevani suhteellisen huono kirjoittaja.
Ja olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että kaikki säännöt ja hylkäyssyyt tulee olla selkeästi sivulle listattuna. @k10444 :n Bonin tapauksessa päädyttiin keskutelun jälkeen tosiaan rajamaan vain realistiset luokat mukaan, joihin vaikean tason koulu-, valjakko, este- ja kenttäluokat eivät islanninhevosella kuulu. Toki tämän vaatimuksen tulisi löytyä YLAn sivuilta. Minusta olisi myös hyvä että hevoselta vaaditaan perustiedot kuten koulutaso ja säkäkorkeus. Pelkästään säkäkorkeus rajaa joitain luokkia pois, sillä ponikokoinen (jota islanninhevonenkin usein on) ei saa osallistua Vaativa B luokkia vaikeampiin luokkiin.
-
Minuakin harmittaa wanhan Keskustan myötä kadonnut YLA-keskustelu, kaiken muun kadonneen mukana. Se oli mahtavan asiallinen ja perusteltu keskustelu, jossa oli niin paljon asiaa ja näkökulmia, että ihan mieltä lämmitti, vaikken olekaan YLA:n kanssa tekemisissä kuin satunnaisena osallistujana. Kai sitä tulee vanhaksi, kun on aivan onnessaan jostain tämmöisestä.
Kilpailupisteet ovat puhuttaneet, ja niistä minäkin motkottaisin. Se on, kuten jo todettu, nykyisellään epäreilu paitsi muihin osioihin verrattuna, myös eri lajeja / porrastetut vs perinteiset -kisaavien välillä. Tämä ei varmasti ole ollut tarkoituksena, mutta pisteytyksestä tulee vähän sellainen perinteiset ovat kaikkein arvostettavin kilpailumuoto, joten siitä palkitaan runsaskätisimmin -fiilis. Kun eihän sille ole mitään fiksua syytä, miksi yhtä kisaustyyliä pitäisi suosia tai miksi joistain lajeista jättää pisteyttämättä samalle tasolle kuin muita! Ihan sama, vaikka perinteisten kisaaminen onkin vähän työläämpää kuin mitä porrastettujen. Ei siitä muotoonlaitosta nyt ainakaan mitään kovin isoa kruunua tarvitse antaa, nimimerkillä kisaan itsekin enimmäkseen perinteisissä. Se on ollut ihan oma valintani kisata perinteisiä muotoonlaittoineen myös valtaosalla yhtä lajia kisaavista hevosistani.
@nikki said in Yleislaatuarvostelu - YLA:
Perinteisiä kisoja on mahdollista kerätä niin paljon kuin haluaa, jos hevoseen haluaa panostaa sillä tavalla. Kukaan ei pakota kilpailemaan hurjaa määrää, jos se ei kiinnosta, mutta tässä on nyt haettu vaihtelevia tapoja panostaa hevoseen. Kilpailut eivät ole tärkein aspekti, yksi tasavertainen sellainen vain.
Kannustan ehdottomasti palkitsemaan kaikista tavoista panostaa hevoseen, koska harrastajia sekä harrastustyylejä on erilaisia. Enkä tarkoita tökkiä tässä tikkua sinun tai kenenkään muunkaan silmään! Mutta sanon silti, että eihän kisaaminen ole tasavertaisessa asemassa muihin panostustapoihin verrattuna, jos kilpailuosio on ainoa, josta voi saada rajattomasti pisteitä. (Näkyy saavan lisäpisteistäkin, mutta niitä nyt en laske tähän mukaan, kun ne ovat nimenomaan lisäpisteitä eivätkä samanlainen iso kokonaisuus kuin mitä muut arvosteltavat osiot.) Maksimipisteet jokaiseen osioon (ja kilpailuosiossa eri kisaustyylien ja lajien välille) on osioiden tasavertaistamista. Tietenkään joka osion kokonaispistemäärän ei tarvitse olla täsmälleen sama, on ihan OK painottaa jotain osiota toisen ylitse, aivan kuten lajilaatuarvosteluissa kilpailupisteosio on perustellusti suurin kokonaisuus. Ne kun arvostelevat omassa lajissaan menestyneitä yksilöitä, joten tietenkin kilpailutulokset ovat suurimmassa roolissa. YLA on kuitenkin yleislaatuarvostelu, joten kisaamista ei pitäisi nostaa jalustalle. Se on tehty jo lajilaatuarvosteluissa.
Eli ihan ehdottomasti tämä osio korjaukseen niin, että laukkuri voi saada samat pisteet kuin perinteisiä kisaava kenttäratsu, peitsari sekä porrastettuja kisannut valjakkohevonen. On mahtavaa, että kisauksestakin palkitaan kunnolla eikä vähän siinä sivussa. Nyt kisaukseen keskittyvä, vähemmän tekstejä harrastava harrastaja voi pärjätä myös YLAssa hevosineen, vaikka kriteerit ymmärrettävästi ovatkin erilaiset kuin lajilaatuarvosteluissa.
@Sonja lla on niin paljon hyviä pointteja ja ajatuksia, etten ryhdy edes lainaamaan niitä, tai tämä viesti venyy entisestään. Erityisesti liputan sitä, ettei ole mielestäni laatuarvostelun kannalta oleellista, kuka on tehnyt eniten töitä hevosen eteen. Minä kun ajattelen sen palkinnon olevan hevoselle myönnetty, kaikille sen eteen töitä tehneille. Jos koko hevonen on omistajansa käsialaa niin sitten on, sen usean harrastajan yhteistyönä valmistunut hevonen voi olla ja varmasti onkin aivan yhtä hieno ja panostettu kuin yksinään tehty. Se on vain ollut erilaista panostamista. Aika usein niiden valmennusten, kisauksen sun muiden eteen kuitenkin tekee jonkun vastapalveluksen = maksaa tehdystä työstä. Ja vaikkei maksaisikaan, niin keneltä se on pois? Oikeasti? Toivottavasti kukaan ei ole sillä mentaliteetilla liikkeellä, että ilmaiseksi saaduilla luonteilla tai muilla ei pitäisi päästä niihin tuloksiin kuin Ihan Itse tehdyillä. Koska siinä poljetaan sitä ilmaisen työn tehneen ihmisen näkemää vaivaa.
Liputan myös sitä, että ensimmäisen palkinnon hevosella pitäisi olla vähän joka osiosta pisteitä, ei niin, että perustiedot ja yksi osio täysillä pisteillä, loput nollilla, ja silti YLA1. Jo laitoksen nimi, Yleislaatuarvostelu, kertoo mielestäni ihan tarpeeksi laitoksen arvostelun (oletetusta) sisällöstä. Se ratsastuskoulun luottoponi saattaa olla ykkösen arvoinen samalla tavalla kuin kaiken mahdollisen voittanut 160cm esteratojen tähti, niiden laatu vain on erilaista. Ja aivan samalla tavalla molemmat saattavat jäädä toiselle tai kolmannelle palkinnolle, mikäli niiden laatu on tämän laatuarvostelun kriteerein turhan yksipuolista.
Olen tämänkin sanonut varmasti vähän jokaisessa laatuarvostelukeskustelussa, mutta sanon taas. Vaikka jokaisen hevosen ei tarvitse yltää ensimmäiselle palkinnolle, jokaisella harrastajalla tulee olla mahdollisuus saavuttaa ensimmäinen palkinto. Toinen ja kolmas palkinto ovat hyviä palkintoja nekin, eikä sitä ykköstä tarvitse jokaiselle hevoselle jakaa. Ensimmäinen palkinto ei kuitenkaan saa mennä niin helpoksi, että se tipahtaa syliin, vaikka ilmoittaisi vahingossa (jollain mittareilla, nämähän ovat ihan maku- ja harrastustyylisidonnaisia asioita) raakileen hevosen tilaisuuteen.
Todennäköisesti mihinkään laatuarvosteluun ei koskaan saada sellaista pisteytystä, jossa ei olisi jonkun mielestä viilattavaa. Tässä keskustelussa on kuitenkin käyty mielestäni erinomaisen selkeästi ja perustellusti läpi epäkohtia, ja vieläpä melko yksimielisesti!
YLAn hienouksiin lukeutuu mielestäni se, että siellä erityylisiä hevosia palkitaan herkemmin kuin lajilaatuarvosteluissa. Vaikka en suostu nielemään sitäkään väitettä, että jokainen lajilaatishevonen on tylsä liukuhihnakopio, niin onhan se totta, että YLAn pisteytys antaa vähän enemmän pelivaraa hevosen "urapolun" suhteen kuin lajilaatuarvostelut. Eikä lajilaatuarvosteluiden tarvitsekaan palkita hyvästä yrityksestä lajin X parissa, vaikka sellainen muutaman sijoituksen, mutta useamman osallistumisen sekä laajan teksti- ja kuvagallerian poni YLAssa jollain palkinnolla palkittaisiinkin.
// Hyi olkoon minkä mittainen tämä on, kiitos ja anteeksi ja vielä uudestaan kiitos, jos jaksoit lukea koko tajunnanvirran!
-
@tiikeri said in Yleislaatuarvostelu - YLA:
Mun mielestä perinteisten kilpailuiden pisteytykseen ei tulisi koskea, eli pitää se rajattomana. Niinkuin Tuire tuolla aiemmin sanoikin, porrastettuja ja perinteisiä kilpailuja ei tulisi pitää yhdenvertaisena YLA:ssa. Ne on mielestäni täysin eri tasolla, kun mietitään hevoseen panostamista. Perinteisten sijoitusten hankkiminen ja muotoonlaitto vaativat niin paljon aikaa, että kun YLA:ssa halutaan palkita hevoseen panostamisesta, niin kuulostaa epätasa-arvoiselta antaa samat pisteet porrastetuista ja perinteisistä.
Tämähän riippuu aivan, miten hallitsee sivuja. Perinteisellä HTML-tyylillä muotoonlaitto toki vie aikaa, mutta jos on tietokannat ja php, aikaa menee itseasiassa vähemmän kuin se, että porrastetuissa copy-pastettaa kisaosallistumisia aina päivä päivältä päivittyvistä listoista. Kun taas tavalliset sähköpostiosallistumiset voi puolestaa tekstitiedostosta joka kerta kopioida samanlaisena ja samalla kopioimisella pääsee usein isoihin kisaryppäisiin osallistumaan. Joten siinä mielessä peruste, että perinteinen kisaaminen olisi enemmän aikaavievää, on käyttäjä- tai tapariippuvaista eikä välttämättä merkki "ahkeruudesta".
-
This post is deleted! -
Heinäkuun tilaisuus on auki ja osallistumisaikaa on 10.7 asti.
-
Mua ei vielä näy rakennetuomarina, tästä sovittiinn juuri ennen siirtoa, että siirtyisin jälleen rakennetuomariksi