@kirsiina tätä on odotettu 😄👌

Valmistuneita tilauksia! Kiitos vielä tilaajille ❤

Jonon aukeamisesta en vielä osaa sanoa mitään, kun koulu alkoi taas ja vie mun aikaa aika paljon. Toisaalta jos tilaajia ei haittaa hitaampi valmistuminen, ei tilausjonon avaamiselle kai ole sitten mitään estettä, mutta katsotaan! Kiitos vielä!

alt text
alt text

Kolme viikkoa Euroviisuihin, joten tässä terveisiä Windows95Manin ESC-videon kommenttikentästä:

17329a54-3bfe-4c2f-ab15-eeb3fcf3d087-image.png

Nähtäväksi sitten jää, miten näillä elementeillä pärjää, mutta ainakin yleisö ja katsojat saavat hupia koko rahalla. Jury voi tosin nielaista kahvinsa ja kahvilusikkansa väärään kurkkuun. Ja se on niille kyllä ihan oikein.

Mutta mulla on teoria! Windows95Man voi vahingossa jopa pärjätä, ts. päästä finaaliin. Loreenin viimevuotista voittoa pidetään joissain piireissä etukäteen masinoituna, salaliittoteoriat jyllää ja kyllähän se tietysti saattaa vähän pahalta näyttää, että juuri sopivasti Abban viisuvoiton 50-vuotisjuhlavuodeksi viisut saadaan Ruotsiin. Ja keltään tuskin jäi huomaamatta Käärijän viime vuonna saamat lähes-ennätysmäiset yleisöpisteet. Että mitäpä jos tosi moni ajatteli viime vuonna, että Käärijän olisi pitänyt voittaa ja epäreilusti ei nyt voittanut? Tuleeko tänä vuonna sitten sympatiaääniä Suomelle? No, ken elää, se näkee. Itsehän en ole yhtään vielä kuunnellut muita osallistujia, harvoin sitä yleensä teenkään etukäteen.

Eilen reissattiin taas vähän ja matkan varrelle osui jälleen Riihimäen lasimuseo. Siellä on nimittäin koht'siltään loppumassa oleva Kaj Franckin näyttely ja Saara Hopean näyttely, joka sekään ei kovin montaa viikkoa ole enää tarjolla. Lisäksi siellä eilen oli jokin Japani-teemapäivä, mutta valitettavasti emme ehtineet jäädä katsomaan sen ohjelmaa tarkemmin.

Seuralaiset mutisivat museosta lähdettyämme, että se Franck näyttely oli vähän sellainen, että oli vähän kerätty mitä oli saatu kokoon. Se ehkä oli ihan pätevä havainto. Olihan siellä ihan kivannäköisiä esineitä, mutta no... siinä se. Ja siihen nähden, että Franck teki ymmärtääkseni pitkän uran, esineitä oli minun mielestä jopa vähänlaisesti. Se Saara Hopean näyttely oli parempi siinä mielessä, toisaalta ehkä pidin hänen töistään myös enemmän. Mutta onpahan nyt nähty. Plussana sanottakoon se, että tällä kertaa ei hajonnut autosta lasi...

@nikki #onlyinaustralia

Historianörtti on viettänyt taas telkkariviikkoja. Katsottiin eilen loppuun Presidentit-sarja Ylen Areenasta. Lyhyesti sanoen siinä dramatisoidaan jokaisen Suomen presidentin "kohtalonhetki". On Ritavuoren murhaa, Lapuan liikettä, Mäntsälän kapinaa ja sota-ajan presidenteistä en edes aloita. Sarja päättyy Ahtisaareen, se on vuodelta 2005 eli aika vanha siinä mielessä ja enpä tiedä onko esimerkiksi Koiviston ja Ahtisaaren muistelmia ilmestynyt sen jälkeen, jotka olisivat tarjonneet lisää materiaalia sarjaan.
Ihan mielenkiintoinen sarja taas, jos historia kiinnostaa. Toki täytyy muistaa koko ajan, että näissä dramatisoinneissa on otettu taiteellisia vapauksia, kukaan tuskin edes tietää millaisia keskusteluja sanasta sanaan käytiin kulisseissa. Idea onkin se, että näin on voinut käydä. Tapahtumat sinänsä toki ovat totta.
Näyttelijävalinnat ovat pääasiassa kohtuullisen ok. On tietysti vaikeata löytää Suomen kokoisen maan näyttelijäkaartista juuri oikeannäköistä ihmistä näyttelemään kuuluisia henkilöitä, jotka tunnetaan. Mutta kuten sanoin, niin vähintään välttävästi oli onnistuttu kuitenkin. Ainoa joka minusta jäi oikeastaan vieraaksi oli Paavo Väyrynen, mutta hei haloo, mistä löytyisi Väyrysen näköinen näyttelijä 😸
Kiinnostavinta jaksoa on vaikea valita, mutta Koivisto esimerkiksi oli hyvä, koska siinä oli esitetty Neuvostoliiton hajoamisen ajankohta ja Suomessahan oltiin varmasti hyvin varpaillaan siinä, että mitä tässä nyt pitäisi sanoa ison naapurin sisäisistä asioista, tunnustaako Baltian maat, miten YYA-sopimuksen käy, kaatuiko se Neuvostoliitto oikeasti ja mitä jos ei kaatunutkaan. Sekavaa aikaa ja harmittaa silleen itseäni, että olin sen verran nuori tuolloin, etten seurannut tilannetta enkä ymmärtänyt asiaa.

Minä taannoin kerroin lukeneeni Sue Blackin Kaikki mitä jäljelle jää. Nyt vuorossa oli toinen Blackin teos, Luuhun kirjoitettu.

Siinä missä Kaikki mitä jäljelle jää on omaelämänkerrallinen kirja, Luuhun kirjoitettu kertoo ihan oikeasti siitä oikeusantropologin työstä ja niistä luista ja ihmisen luurangosta. Oli tosi mielenkiintoinen opus, mielenkiintoisempi kuin tuo aiempi, vaikka sekin oli kyllä hyvä. Tämä menisi melkein ehkä jo tietokirjojen kategoriaan vaikka missään kohtaa teksti ei kyllä käynyt pätkän vertaa puisevaksi.
Mukana on tosi paljon oikean elämän rikos- ja muita tapauksia, joissa Black on saanut tutkittavakseen jäännöksiä, kuvia ja ties mitä kaikkea, ja mitä hän ja tiiminsä on niistä pystynyt selvittämään. Vissiin kai kirjoitustyyli tekee rikostapauksista lukemisen helpoksi, niillä ei mitenkään mässäillä, vaikka kyllähän siellä tosi puistattaviakin tapauksia käydään läpi antropologin näkökulmasta. Että pitäkää tätä varoituksena, jos yöunet menevät kovin helposti. Muuten kyllä suosittelen oikeinkin lämpimästi.