Tarinointi keskustelua
-
No niin! Nyt on harrastuksesta palattu.
Tulin kirjoittaneeksi siis aiemmin harkitsemattomasti kommentin tähän ketjuun, ja koska siitä nousi keskustelua ja vääriä käsityksiä, hoidan tämän jutun nyt loppuun. Aluksi anteeksi, että nostatin tällaista pahaa mieltä.
Jos täällä kuka tahansa epäilee, onkohan kommentoinut minun tarinaani joskus vahingossa ilkeästi, niin hän voi rentoutua. Kommentit, joihin viittasin, eivät ole vahinkoja. Ne ovat sellaisia, että minun kohdallani sama tuomari on kommentoinut järjestelmällisesti ja useasti ohi aiheen, vaikka hän osaa muiden kohdalla pysyä aiheessa. Eli siis kun olisi pitänyt kritisoida tarinaa, kritiikki onkin osunut minuun henkilönä. Kritiikki ei ole ollut osoitettu edes kirjoittajapersoonaani tai yleistä kirjoitustaitoani kohtaan, vaan esiin on nostettu sitä, kuinka tyhmiä ratkaisuja olen tehnyt esimerkiksi ylipäätään osallistumalla joihinkin luokkiin, tai osallistumalla vääränlaisella hevosella tai hahmolla, tai tekemällä muuta väärää. Nämä kommentit jakaantuvat u-se-al-le vuodelle. Korostan, että voittaminen ja häviäminen eivät liity millään lailla tähän asiaan. Saatan jopa voittaa ja silti olla väärässä paikassa kisaamassa. Häviämisestä ei tule paha mieli, kun saa hävitä niin hyville kuin te kaikki muut! Myöskään tarinaa koskevasta kritiikistä ei tule minulle paha mieli. (Joillekin voi tulla: on parempi tarttua positiiviseen.)
Sitten siihen, miksi kirjoitin aiemman kommenttini ja katosin, pitääkö minulle lähettää yksityisviestejä päästäkseen johonkin juoruamisen sisäpiiriin, ja miksen voi hoitaa tätä loppuun julkisesti kun aloitinkin. Kirjoittaminen tänne tästä asiasta oli harkitsematonta ja silkkaa tyhmyyttä. Kesken jättäminen puolestaan johtui tällä kertaa siitä, että harrastan muutakin kuin virtuaaliheppoja, enkä koneelta lähtiessäni oikeasti ymmärtänyt, että jollekulle voi tulla harkitsemattomasta avautumisestani paha mieli. Kukaan ei ole päässyt juoruamaan kanssani yhtään kenestäkään. Ainoat pari yksityisviestiä, jotka olen lähettänyt, ovat sisällöltään suurin piirtein samoja kuin edellinen kappale; epämääräisempiä jopa.
Entä tapahtuuko moista rumasti kommentoimista vielä? En tiedä. En aio kokeilla enää. Viimeksi kyllä. (En kerro, koska kokeilin viimeksi, mutta ei siitä nyt mitään vuosia siis ole.) Sen sijaan suuressa mittakaavassa näin ei tosiaankaan tapahdu. Huoli pois. Tarinakisoissa on kivaa. Tuomarit ovat reiluja ja kilttejä.
En myöskään aio olla suoraan yhteydessä näihin harrastajiin, vaikka sitä täällä mietittiin. Kun koen, että tulen kiusatuksi, en uskaltanut ikinä kohdata koulukiusaajianikaan, enkä nyt aikuisena edes harrastuskavereita. Hädin tuskin uskallan ylipäätään kommentoida Keskustassa yhtään mitään: tällä rohkeudella ei tosiaankaan kysytä, että miksi olet minulle ilkeä. (Se ei ole teidän tai Keskustan vika, vaan ihan muiden ympyröiden.) Sen sijaan, edelleen, oli tosi tyhmää mainita koko jutusta täällä julkisestikaan. Poistaisin viestini, ellei se olisi jo herättänyt huomiota.
Haluan nostaa esiin vielä sen, että joka ainoa ihminen tekee joskus virheitä, eli tässä tapauksessa kommentoi joskus väärin. Kommentoin itsekin tosi paljon, joten teen myös paljon virheitä. Mokat erottaa ilkeydestä 99% kerroista. Jos joku yksittäinen kommentti menee vahingossa ohi, mitä sitten? En tosiaankaan haudo mitään yksittäistapauksia. Se on huppista keikkaa ja uutta kehiin. Sitä paitsi mokia käy niiiiiin harvoin, että ne voisin ihan varmasti laskea sormillani, vaikka olen saanut varmaan satoja ja satoja ellen jopa tuhansia kommentteja tässä yli parinkymmenen tarinointivuoteni aikana.
Nyt haluaisin, että vaikka teeskenneltäisiin, etten koskaan sanonut mitään. En halua, että yhtään kukaan spekuloi, juoruanko yksityisviesteillä tai yritänkö vain nostattaa kakkamyrskyä, koska en juorua enkä yritä. Mokasin, siinä kaikki.
-
@jesse Niin no, järjestöistä voi kasvattaa isoja tai sitten voi ajatella realistisemmin ruohonjuuritasolla.
Esimerkiksi joku voi kerätä jonkun yleisen yhden .html-tiedoston nettisivun missä on listattuna tuomarointipohja ja muut voivat sen linkata niihin kisoihinsa minkä tuomaroinnissa sitoutuu sitä käyttämään. Näin esimerkiksi. Vielä pienempi versio olisi ilmoittaa kutsussa tuomarointiperusteet.
Itse en sitä tee kun on muita virtuaalihommia kädet täynnä, mutta heitämpä idean pöydälle vapaaseen ihmettelyyn.
EDIT: Onko paha jos ihan rehellisesti haluaisin järjestää tarinakisan, jossa voittaisi i-kirjaimien määrällä..? :'DD
-
Oon täällä sivusta seurannut tätä teidän keskustelua täällä. Itse tarinapainotteisena harrastajana arvostan paljon tuotoskisoja ja -tapahtumia. Toivoisin niiden saavan enemmän tuulta siipiensä alle.
@Lithy idea on mielestäni hyvä tarinakisojen suhteen. Jos kutsun yhteyteen olisi linkattavissa lista noudatettavasta ohjeistuksesta tuomarointiin (tai siis jonkinlainen suuntaa näyttävä lista tms.), tietäisi osallistuja, että ks. kisan pitäjä on ainakin luvannut tehdä arviointinsa mahdollisimman objektiivisesti. Ja niiden yhteisistä pohdittujen kriteerien kautta.
Mä voisin tästä ottaa koppia siinä määrin, että tällaista listaa voisin kasailla ja tehdä sivun. Ellei joku muu halua? Näkisin, että tää ei ole niin aikaa vaativaa hommaa, etteikö koulusta ja muista kiireistä huolimatta ehtisi tehdä (olettaen, ettei näitä nyt erityisesti valvota)
-
Kysyn nyt vielä toisenkin kysymyksen, mutta mähän oon pitänyt pari kertaa vuodessa tuon Storywoods Dressage Cup:in ja yritän sitä koko ajan kehittää niin mitä te kaipaisitte tapahtumaan jotta siitä tulisi mielenkiintoisempi osallistua?
-
Hetkeksi sivuraiteelle, joka kyllä tarvitsisi melkein oman topicinsa.
Jaa-a, kuinkahan käy kun tähän ryhdyn.. Mä en yleensä kommentoi mihinkään mitään välttyäkseni ylimääräiseltä päänvaivalta, mutta nyt pakko päästä sanomaan sananen.
Hädin tuskin uskallan ylipäätään kommentoida Keskustassa yhtään mitään
Nämä pelkästään tästä keskustelusta yhden aiheen tiimoilta, vastaavia esimerkkejä löytyy enemmänkin (myös omalta näppäimistöltäni, ikävä kyllä). Mikä Keskustan ilmapiirissä, yhteisössä ja/tai keskustelukulttuurissa on vikana, jos omien mielipiteittensä ja ajatustensa julkituomista pitää arastella?
Paljon on puhuttu ihanasta yhteisöllisyydestä ja hyvästä keskustelukulttuurista, mutta onko se sitä sitten oikeasti, jos väki joutuu pohtimaan, uskaltaako sanoa jotain ja mikäli uskaltaa, pitää pohjustella ja vähän suojautuakin jo etukäteen? "Vanhassa" Keskustassa tuli parissakin yhteydessä ilmi, miten harrasta puhuu toisen puolesta kun joku ei uskalla sanoa asioita ääneen omalla nimimerkillään. Ht.netin puskahuutelusta on päästy, ja se nyt oli ihan yksi virtuaalinen sakokaivo sekä keskustelukulttuurin/yhteisöllisyyden irvikuva kaiken sen anonyymin tarkoituksellisen ilkeilyn vuoksi.
Mitä tai ketä tässä pelätään? Ei normaaleista erimielisyyksistä mitään virtuaalisotia sytytetä, eikä kaikesta tarvitse tai edes pidä olla samaa mieltä! Minua ihan oikeasti ihmetyttää, miten samaan aikaan on muka niin ihanan lämmin ja avoin yhteisö jossa ei sitten kuitenkaan uskalleta esittää ainakaan kaikkia mielipiteitään.
-
Ymmärtääkseni joissain tarinakisoissa on käytetty sitä systeemiä, että tuomarointiperusteet on ilmoitettu kutsussa. Power Jump ainakin? Ja PJ olikin tänä vuonna tosi kovatasoinen myös tarinallisesti, ja niitäkin oli monta!
Nyt kun palaan vielä aiheeseen että millaiset tarinakisat kiinnostaa ja niin edelleen, niin tuollaiset ns. isommat skabailut on hauskoja, joissa pääsee kerryttämään lisäpisteitä. Niitä on ollut Power Jumpin ja Tie Tähtiin- kisojen lisäksi muuallakin, en nyt vaan saa päähäni että missä. Mutta se tietysti vaatii enemmän suunnittelua ja järjestelyä ja aikaa, kuin yksittäiset tarinakisat.. Tulipahan vaan mieleen mainita, että sellaiset on hauskoja. Niissä tuntuu että pystyy kuitenkin vaikuttamaan enemmän siihen omaan sijoitukseen, kuin yhdellä ainoalla kisatarinalla. Ja mua itseäni helpottaa just se ajatus, ettei oo vaan sitä yhtä kisatarinaa, vaan saa kirjoittaa enemmän eikä just sen yhden tarvii olla just täydellinen.
Mua ei yhtään haittaisi vaikka tulisikin joku nettisivu jonne kerätään ohjeita tuomarointia ajatellen. Tosin siinä olisi syytä katsastaa ne ohjeet läpi niin, että ihmiset jotka oikeasti tietää jotain kirjoittamisesta ja kieliopista saavat sanoa sanansa. Ainakin mun mielestä. Tarkoitan siis, että vaikka mäkin oon kirjoittanut kuusitoista vuotta niin en koe olevani harrastajana tarpeeksi pätevä luettelemaan kiveen hakattavia ohjeita joiden perusteella muiden tarinoita arvostellaan saatika sanomaan jonkun kieliopista jotain oikeasti, muutakuin ehkä jotain että pilkku oli väärässä paikassa. Se alkaa tuntua jo sen verran viralliselta että jonkinsortin ammattitaito/tieto olisi ihan hyvä juttu. Tai en tiedä mitä muut on mieltä?
-
Mä näkisin tällaisen ohjelistan kasauksen muutenkin yhteisempenä hommana, että omassa aiheessa pääsisi sanomaan kaikki mielipiteitä sekä ideoita.
@Jesse itse myös mietin, että ainahan ohjeissa ei tarvitse painottaa täydellistä kirjoitusasua tms. Voisi myös olla listaa siitä, miten määrittää arviointiperusteensa (tehtävänantoon vastaaminen, oikeinkirjotus, kekseliäisyys yms.) ja sitten näihin "kategorioihin" ohjeistuksia Koska eri kisoissa voi tietysti painottua tietty arviointikriteeri, jolloin joku muu ei ole avainasemassa.
-
@lissu-t omasta puolestani voin sanoa, että ihmiset yleisesti ottaen on tosi pelottavia! Kun on tyyppi joka harvoin sanoo mitään ihan vaan siksi, että konfliktit on väsyttäviä, vaikkei sellaista potentiaalisesti tulisikaan. Sitten kun on eriävä mielipide niin aina on riski joutua ristituleen. Joku lukee keskustelusta viestin sieltä, toisen täältä, ja jos ei ole selittänyt jokaista lausettaan juurta jaksaen rautalangasta vääntäen niin se joku saa ihan väärän käsityksen ja pahoittaa mielensä. Ja uskon että ainakin joku samaistuu tähän, mutta mä en ainakaan halua että jonkun ensireaktio on heti pyöräyttää silmiään mun nimimerkin nähdessään ja todeta, että tuo tyyppi taas.
Onhan se vähän surullista, että oikeasti kivassa harrastuksessa joutuu vähän empimään että viitsiikö sanoa mitään kun väärinymmärryksiä tulee kumminkin, mutta se varmasti johtuu ihan siitä että ollaan tekstin kautta tekemisissä eikä siten pääse näkemään ihmisen eleitä ja ilmeitä ja kuulemaan puheensävyä, jotka ainakin mulle on muualla elämässä tosi tärkeitä.
Mutta totta, ehkä sitä voisi opetella itsekin olemaan vähän vähemmän skeptinen ja hyppäämään keskusteluun avoimemmin, luottaen siihen että kanssaharrastajat ottavat myös ne eriävät mielipiteet vastaan yhtä avoimesti kuin mihin itse pyrkii!
@Bella Joo ehdottomasti niin, että on useampi kategoria ja niiden perusteella mennään! Tarkoitus on kuitenkin pitää kirjoittaminen hauskana, eikä nillittää siitä että onko se pilkku oikeassa paikassa vai ei. Siinä pääsisi sitten hyvin myös valikoimaan että haluaako ikäänkuin kirjoittaa siksi, että se on kivaa ja sopii tarinallisesti hahmoon, vai siksi että saa rakentavaa kritiikkiä ja mahdollisesti pääsee kehittymään kirjoittajana.
-
Olisiko kenenkään tallilla avointa työpaikkaa vaikka sitten hetkellisesti reippaalle, 28-vuotiaalle Karlalle? Nainen on viimeisen noin vuoden viettänyt ruotsissa Wäckelinissä töissä ja tarinalle olisi ajatuksissa löytää uusia maisemia jos sopiva paikka löytyy
-
@jesse said in Tarinointi keskustelua:
tai vähintäänkin ryhtyä suunnittelemaan jotain systemaattisempaa tapaa arvostelulle.
Lukematta keskustelua sen pidemmälle, oli tartuttava tähän ja sanottava että tämä ainakin mun kohdallani pistäisi kapuloita rattaisiin sekä tarinakisoihin osallistumisessa että niiden järkkäämisessä.
Olen ekana itse nostamassa tassua pystyyn ja myöntämässä että olen historiallisen huono toimittamaan palkintokuvia, valkkoja jne. ajoissa. Ja siitä tosissaan pahoillani! Viime vuosina virtuaaliharrastus ylipäätään on ollut aika solmussa kohdallani. Kappas keppanaa kun samaan aikaan olen saanut usealta taholta ystävällisiä tönäisyjä adhd-testien suuntaan (vaan kun en ole saanut vielä aikaiseksi aloittaa sitä rumbaa...)
Siltikin koen, että kriteerit, joitden pitäisi olla jotenkin yleissovellettavat kaiken maailman luoviin tehtäviin, joka lajiin ja teemaan, erilaisiin suoritusmuotoihin ja kunkin tuomarin tavoittelemiin kisatuotoksiin, olisivat A) älyttömän hankalat suunnitella ja B) tosi vaikeat käyttää tuomaroinnissa.
Olen hyvin harvoin pitänyt kielioppia ja proosaa varsinaisena kriteerinä tarinatapahtumissa ylipäätään, koska olen aina halunnut tehtävien olevan mahdollisimman helposti lähestyttävät ja esteettömät.
Oletan toki, että jokainen tarinatapahtumaan osallistuva tulee mukaan enemmän tai vähemmän peruskirjoitustaitoisena ja kirjoittamisesta kiinnostuneena, ja mikäli kaikki muuten päättyisi tasapeliin, vie paremmin kirjoitettu tarina mielestäni silloin ihan ymmärrettävästi voiton.
Hemsburyn aktiivisina aikoina kuitenkin rakensin tuomaroinnit ensisijaisesti sen mukaan, mitä tarinan sisältö käsittää. Jos haluan tapahtumasta tunnelmallisen ja jännittävän, voin painottaa säätilaa, tunnekuvausta, yllätyksellisyyttä, toimen X sisällyttämistä... Jos kyseessä on joku suloinen ja iloinen joulutapahtuma, ehkä tarkoituksena on pyytää hahmon joulumuistoja, jotakin romanttista, tai vaikkapa kuvausta kylän joulutorin parhaista tuotteista. Jos kirjoitamme kaikki metsästystapahtumasta, niin haluan silloin tarinoissa vilisevän nättejä silinteripyttyjä, ajokoiria ja maastoesteitä, ja pisteytys on sen mukaista.
Ja jokainen näistä tuli tietysti arvioitua suhteessa kunkin kirjoittajan omaan taitotasoon, niin että eri tasoisilla kirjoittajilla olisi kaikilla mahdollisuus osuvaan palautteeseen ja mukavaan harrastamiseen, sekä tietysti palkintosijoihin.
-
@Jii sulla on tosi hyvä pointti! Itsekin haluan, että tuotostapahtumat ja -kisat pysyisivät helposti lähestyttävinä eikä kenellekään tulisi niiden osallistumisesta "suorituspaineita" tai muita.
On myös hankalaa tehdä näille mitään pisteytystä, koska tuotokset ja tehtävänannot ovat erilaisia, kuten sanottu.
Mun mielestä voisi kuitenkin olla hyvä, varsinkin kokemattomampia tuomareita ajatellen, kasata yleinen listaus, jossa annetaan vinkkejä tuomarointiin. En itse ehkä lähtisi tekemään mitään pisteytysohjeistusta, ellei sitten tehdä suoraan kopioitavia taulukoita halukkaille käytettäväksi. Muutoin ohjeistus voisi kuitenkin koskea lähinnä sitä, miten olisi hyvä esimerkiksi jo tehtävänannossa ilmoittaa arviointikriteerit (ja tähän esimerkkejä) sekä tuloksissa perustella arviointikriteeriensä toteutusta, jos annetaan kommentit tms.
Ja voisihan olla joku "hyvä arviointi" -määritelmä, joka olisi hyvinkin yksinkertainen ja yleisen tason, mutta mahdollista mainita omassa kisakutsussa tms. ("käytän ***-listauksen hyvän arvioinnin periaatteita arvioinnissani), jos tämä lisäisi osan tunnetta objektiivisuudesta jne. arvioinnissa. Tällaiseen listaan voisi siis kuulua ihan perusjutut, kuten objektiivisuus (selitys tälle), tehtävänannon toteutus, omien kriteerien perusteilla arviointi yms.
Mä en tiedä saako tästä sepustuksesta mitään selvää, mä oon ihan liian väsynyt kirjoittamaan juuri nyt
-
PKK:ssahan on se ... hampurilainen ... Mikähän se virallinen termi nyt oikein on. Palautehampurilainen? Joku purilainen kumminkin, jossa ajatuksena on että rakentavaa kritiikkiä antaessa positiivinen palaute -> kritiikin aihe (ns. negatiivinen kommentti, vaikkei sitä negatiiviseen sävyyn annetakaan) -> positiivinen palaute. Eli pääasiassa keskitytään hyvään vaikka samalla antaisi myös sitä kritiikkiä. On ollut toimiva simppeli ohje!
Mulle tarinakisat ovat tällä hetkellä oikeastaan kaikkea muuta kuin helposti lähestyttäviä, vaan aiheuttavat suorituspaineita jo ihan tässä muodossaan. En tosin väitä että niin olisi kaikille, luulen että se on mun ihan oma ongelmani
Mutta tuollainen listaus jossa on vinkkejä tuomarointiin olisi oikeasti kyllä hyvä. Uskon vahvasti että ainakin mua helpottaisi jos tuomareilla tosiaan olisi jonkinlaista ohjetta johon tukeutua, eikä mun tekemiä tuotoksia arvosteltaisi puhtaasti vain sen mukaan sattuuko kyseinen tuomari mun kirjoitustavasta tykkäämään. Ja tietysti sen mukaan että miten hyvin tarina tehtävänantoon sopii, mutta ymmärtänette mitä ajan tässä takaa. Eli mä kyllä vahvasti liputan jonkinlaisen yhdessä räätälöidyn ohjelistauksen tekemiselle! -
Olen sinäänsä yllättynyt ihan positiivisesti tämän topiikin saamasta huomiosta. Olen ymmärtänyt että tarina kilpailuille olisi kysyntää, kunhan tasoa "hieman" laskettaisiin. Olisko paha ajatus jos järjestäisin vaikka matalan kynnyksen tarinakilpailut vai olisiko mukavampi osallistua tuotoskilpailuihin, joista löytyisi siis luokkia niin piiroksille, kuin teksteille ja teksiksi mikä vain sanallinen tuotos?
Vai olisiko mukavampi jos olisi annettu tarkemmat ohjeet tekstin muodosta? Esm. Päiväkirjamerkintä 100-300 sanaa? tai Somepäivitys kilpailuista max 150 sanaa?
-
@sissip Sanon, että laidasta laitaan kaiken tyyppiset tuotoskisat on IN ja JEES ja KIVAA Mutta ehkä enemmän minä haluaisin joskus niitä "memetehtäviäkin" ja oikeasti nopeita sanatäyttöjä, sellaisia hauskoja "ajankulutuotoksia". Niitä on ollut toooodella vähän, vaikka yhdessä kohtaa olivat enemmän muotia?
EDIT: Lisään vielä, että niihin varmaan kaikista yleisimpiin "kirjoita tästä x aiheesta" -tuotoksiin on minun henkilökohtaisesti usein vaikein osallistua. Varsinkin, jos ne on sellaisia, mihin on jo usein kirjoittanut ("miten hevonen meni kisoissa, menikö kaikki päin puuta?"). Tykkään enemmän vapaista raameista. Tai yllättävistä tehtävänannoista. Tehtävät, kuten "käytä sanoja ping, pong ja bäng" ovat olleet tosi kivoja!
EDIT2: Eikä, en saa kaikkia ajatuksia nähtävästi kerralla pihalle. Korjaan ja tarkennan vielä, että täysin vapaat tuotokset on pahoja, jos tapahtuma itsessään ei ole selkeä. Suurkisojen tai jonkun teematapahtuman ympärille (hyvä esittely tärkeä!!) on yleensä helpompaa saada vapaallakin otteella matskua, mutta jos on vain "kisat" ja sitten "kirjoita mitä lystäät", niin saattaa sormi mennä suuhun Summasummarum: en tiedä enää itsekään, mitä selitän, joten ehkä en sano muuta
-
Pöö. Enpäs lopettanutkaan vielä, laitan uuden viestin, kun en kehtaa enää editoida edellistä: olipa tehtävä ja tuotostyyppi mikä hyvänsä, KOMMENTTI ON EHDOTON. Jos kommenttia ei luvata tuotoksesta KAIKILLE, epäröin vahvasti osallistumista (ellei tehtävä/tapahtuma sitten oikeasti inspiroi itsessään makeasti). Minusta kommentti on vähin "palkka", mitä osallistujalle voi antaa siitä, että näki vaivaa ja aikaa tuotoksen tekoon.
-
Olin tekemässä kokonaan uutta aloitusta, mutta huomasin tän aiheen niin käytän hyväkseni. Toivottavasti joku eksyy tänne tätä lukemaan. Jos ei, niin teen uuden.
Ennen kun avaan kyselyitä enemmän, käytän hyväkseni kertoa hieman omasta kirjoituksesta, ja samalla esitellä tarinoiden pohjan Hidden Hills ranchin, jossa tulevaisuudessa kaikki tarinani yksäreitä lukuunottamatta tapahtuu! Tallia luodessa yritin miettiä tosi paljon mistä haluan kirjoittaa, millaisiin ympäristöihin mielikuvitukseni halajaa, ja mikä yleisestikin inspiroisi kirjoittamaan. Koska kirjoitan jo yksäreiden kanssa luksusarjesta, kilpailuista ja suurkaupungeista, halusin vastapainoksi vapaata, luonnon keskellä hömppäilyä ilman stressiä. Päätin toteuttaa unelmiani vapaasta, luomusta, eläimiä kuuntelevasta toiminnasta pienessä kodikkaassa kylässä, jossain preerian ja vuorien keskellä.
Vaikka pääsääntöisesti kirjoitankin omaksi iloksi ilman stressiä tai painetta, olisi todella kivaa ja motivoivaa kirjoittaa yleisölle, ja koska en ole valmiiksi keksinyt mitään sen suurempia juonia tai tarinan kulkua, olisi yleisöllä (sekä ranchille saapuvilla) myös vaikutusvaltaa päättää, mitä tarinoissa käsiteltäisiin tai mistä aiheesta kirjoittaisin. Siksi haluankin kysellä, lukeeko tai seuraileeko tälläisiä tarinoita monikin muu? Millaista tekstiä tykkäät lukea? Tarkoituksena on kirjoittaa realistista tarinaa, mutta samalla myös hieman yliampuvaa draamaa ja muutakin elämää käsittelevää, kuin hevostelu ja ranchin toiminta! Eli kauhua ja jännitystä, rakkautta, draamaa olisi luvassa tasavertaisesti. Tavoitteena on tietenkin kirjoittaa pitkään, toisiinsa sitoutuneita tarinoita kylän tapahtumista, jota voisi vuosienkin päästä seurata ja lukea!
Samalla mun puolesta tähän alas saa esitellä enemmänkin omia tarinointejaan, oli ne sitten millaista tahansa ja millä pohjalla tahansa. Blogit, foorumit, tallipäiväkirjat. Ihan kaikki käy. Itse tykkään lukea tarinoita jotka oikeasti vievät mennessään ja niissä on mielenkiintoinen sisältö! Varsinkin sellaiset, joihin on jo keretty kirjoittamaan useampi teksti ja pääsee kunnolla uppoutumaan tarinaan. Esittele siis tallisi, hevosesi, muu ympäristö tai blogisi joihin kirjoitat aktiivisesti tai epäaktiivisesti - ei mitään väliä! ️
-
Nostelen tätä vielä
-
@frango Hmm, mielenkiintoinen konsepti sinulla, joka kuulostaa hyvin tutulle: suurinpiirtein - tai oikeastaan täysin - sille, mikä oma intohimoni täällä virtuaalimaailmassa ja erityisesti tarinoinnin kannalta on: luomuhenkinen westernranch keskellä vuoria ja erämaita, siellä asuvan perheen edesottamusten seurailua vuodesta toiseen... APL on tällainen sydäntäni lähinnä olevin kirjoitusprojekti. Tallipäiväkirjaksihan sitä kai voi nimittää, mutta kyllä se on paljon enemmän, varsinkin, kun kaikki tarinat ja tapahtumat eivät mitenkään liity hevosiin. En varsinaisesti tiedä, ketkä sitä lukevat, jos lukevat, mutta kirjoitankin sitä omasta sisäisestä pakosta Plussaa tietysti on, jos se tavoittaa joitain lukijoitakin. Palaute olisi ihan tervetullutta, vaikka vähän nuo alkupään tekstit nolottaa (pitäisi käydä kunnon siivousoperaatio ekojen vuosien tarinatekstien kanssa, yikes ) Lisäksi tästä hetkestä perässä nuo laahaa, koska en mitenkään kykene pysymään oikean maailman tahdissa, vaikka hahmoni ja tallini elääkin day-to-day ihan nykyajassa.
Eli minä olen ainakin kiinnostunut lukija!
-
-
@alexiina-c Orange Wood oli itseasiassa pitkään ollut mulle tuntematon, mutta nyt kesällä kun taas alotin virtuaaliheppailun ja löysin yleisestikin westernpuolen ja samoille alueille sijoittuvat tallit, niin pomppasi kyllä sun talli selvästi esille omien intohimojen ja kiinnostuksen kautta! En kuitenkaan ole lukenut sen enempää tallin sivuja lukuunottamatta, joten pakko varmaan uppoutua APL. Ai että jos joskus päätyisi oikeesti asuun johki vuorten keskelle omien hevosten kanssa!