Vaihdetaan tekstejä :)
-
Otsikossa se jo tulikin! Vaihdetaan siis tekstejä, sillä usein on helpompi kirjoittaa toisten hevosille mitä omille. Olen listannut alle mitä itse tykkään kirjoitella ja mille on vastavuoroisesti tarve. Kommentoi alle oma tarpeesi (+hevosen sivut, mahd. lisätiedot)
Mitä kirjoitan mieluiten?
Koulu-, este-, maastoestevalmennuksia
Valjakkoajovalmennuksia (koulu, tarkkuus, maraton)
Ravihevoselle treenipäiväkirjamerkintöjäyo. tekstit yli 200 sanaisina.
Mille itselläni on tarve?
Kouluvalmennuksille
Estevalmennuksille
Päiväkirjamerkinnöille
Luonteille (extratuittujaponeja en halua! )
Sukuselvitykset (2-polvea)yo. tarpeet ovat Bogårdin puoliverisille ja suomalaisille! tai vaihtoehtoisesti toistaiseksi julkaisettomille issikoille.
yo. tarpeet ovat Villa Backan norjalaisille. Päiväkirjamerkinnöissä kannattaa hyödyntää esimerkiksi esittely ja maastoesittely sivuja.
Jonotilanne
Jotta tekstit vaihtavat omistajaa kohtuullisen nopeasti, laitetaan jono pystyyn ja sovitaan maksimissaan kolmista vaihtareista kerrallaan. Halukkuuden vaihtokauppoihin voi kuitenkin ilmiantaa kommentteihin, niin otetaan työn alle kun jono hellittyy.
Tekstit tekeillä vielä..
Jotta mun kirjanpito ei mee superisti ristiin laitan tähän ne joilta en ole vielä saanut vaihtaritekstiä takaisin niin en sovi toistamiseen päällekkäisiä tekstejä
-
Ensimmäiset vaihtotekstit uunista ulos, paan tähän alle näytöksi. Molemmat kouluvalmennuksia.
Juulia ja tummanpunarautias Herkku verrytteli itsenäisesti kaikissa askellajeissa, sillä halusin nähdä vieraan ratsukon perustekemisen ennen kuin lähdimme paneutumaan valmennustehtävien pariin. Periaatteessa ratsukon tekeminen oli kivaa seurattavaa; hevonen kulki eteenpäin omilla jaloillaan ja ratsastaja suuntasi hevosen kanssa uusille urille pehmein avuin. Käytännössä kaipasin kuitenkin Juulialta tarkkuutta. Tarkkuutta siitä, että hän tekee asiat pisteessä ja pyytää ne hevoselta loppuun asti tapahtuvaksi heti eikä vasta viidestoista päivä. Jo tällä saataisiin ratsukon perustekemiseen hirmuinen muutos, sillä kun ratsastaja suunnittelee tekemistään hyvissä ajoin, on hevosella mahdollisuus tulla suunnitelmiin mukaan. Ja tätä kautta myös hevosen aktiivisemmaksi kuin itsestään.
"Mä luulen, että me otetaan tänään aika maltilisesti ja lähdetään ihan perustehtävien pariin. Se tamma vähän makaa pitkänä pötkänä lavat alhaalla takajalat tallissa, niin lähdetään aktivoimaan sitä ensin avotaivutuksella johon yhdistetään siirtymät askellajin sisällä ja sitten kootaan sitä hiukan ravissa ja laukassa korrektiin pakettiin." ohjeistin ratsastajaa, jonka jälkeen annoin tälle tehtävänannon pitkälle sivulle avotaivutuksen parissa. "Oikein hyvä, ja nyt muista, että se siirtymä tapahtuu juuri eikä melkein S ja R kirjainten kohdalla. Ei hetkeäkään aikaisemmin, eikä myöhäisemmin. JES! Hienoa, muista hiukan myödätä ja pidä oma korsetti kasassa, ettei paletti lähde hajoamaan satulan päältä."
Pikkuhiljaa Juulia sai ratsastettua Herkkua paremmin takaosansa päälle ja tamman hallittavuus parani kertaheitolla. "Huomaatko, miten paljon helpompaa sun on nyt esimerkiksi säädellä sen lapoja että missä ne huinii?" kysyin ratsastajalta, joka alkoi muistuttamaan erehdyttävästi Naantalin aurinkoa. Enkä ihmettele, sillä ratsukko oli tehnyt jo tässä vaiheessa valtavan työn ja kentälle oli saapunut harrasteratsukon tilalle ihan oikea kouluratsukko.
Valmennuksen lopuksi työstimme vielä laukkaa, jossa saimme erittäin hyviä muutaman askeleen sarjoja. "Jes, ihan super!" kiljaisin, kun Herkku kääri takajalkoja vatsansa alle ja Juulia muisti istua selässä tästä huolimatta vatsa tiukkana ja antoi tammalleen kädellään tilaa. "Sehän alkoi oikeasti lyhenemään ja nyt sen laukka-askel on huomattavasti enemmän ylös kuin eteen. Juuri tälläisiä askelia lähdet hakemaan itsenäisissäkin treeneissä ja kohta sä jo huomaat, että tämä on ihan normi." hurrasin ratsukolle.
Rihtniemen kentän aitaan nojatessa mietin, mihin olin pääni laittanut. Juulia käveli välikäyntejä raudikolla tammalla, joka siksakkasi käyntiä eteenpäin kuin jumiin jäänyt Singer. Tamma ei varsinaisesti näyttänyt levottomalta, mutta jokin pieni osa sen eteenpäinpyrkimyksestä oli saatava pois. "Vaikka me annetaan sille nyt pienet välikäynnit, niin sä voisit oikeastaan pitää ohjat tuntumalla ja ratsastaa sitä pohkeella ja istunnalla kohti pitkää, eteen-alas suuntaavaa ohjastuntumaa. Jos me saataisiin se porukalla pitkälle kaulalle selkä pyöreäksi, sillä pysyisi ajatus työnteossa ja selässä vietetty aika tulisi käytettyä hyödyksi." ohjeistin ratsastajaa, joka alkoi heti tuumasta toimeen. Kun Pupu hiljalleen tukeutui ohjaan ja se malttoi venyyttää eteen-alas, sen käyntiin löytyi selkeämpi, rauhallisempi ja rehellisempi tahti. "Paljon parempi." hymyilin ratsastajalle.
Pienten välikäyntien jälkeen lähdimme työstämään vielä yhtä lempitehtävääni, jossa yhdistyi avotaivutus, voltti ja sulkutaivutus. Juulialla ja Pupulla tehtävä oli luonnistunut mukavasti käynnissä ja ravissa, joten päätin pyytää tehtävää myös laukassa. "Vaikka ravissa pystytte paistattelemaan avoa ja sulkua vaikka maailman tappiin asti, niin laukassa riittää kun saat suoran hevosen siirrettyä avoon ja kuten ravissa, myös laukassa sun on helppo jatkaa voltilta sulkutaivutusta kun et suorista sitä välistä. Muutama hyvä askel riittää, jonka jälkeen saat kiittää sitä suoristuksella." ohjeistin ratsastajaa, joka jo valmisteli hevostaan laukannostoon. Ensimmäiset suoritukset tehtävänannolla oli melkoisia roiskaisuja, mutta hiljalleen tehtävän sisältä alkoi löytymään hienoja, tunnistettavissa olevia avo- ja sulkutaivutuksen askeleita. Erityisesti sulkutaivutus sai Pupun hieman kuumenemaan, mutta vain hyvällä tavalla; se alkoi keräämään itseään enemmän pakettiin jonka myötä Juulian oli helpompi ratsastaa muutama hyvä sulkutaivutusaskel ulos voltilta. "Ihan mielettömän hyvää tekemistä." hihkaisin ratsastajalle, joka istui kierroksia keräävän hevosen selässä kuin viilipytty sen matkaa tukien.
Koska sulkutaivutuksen myötä saimme Pupun hereille, teimme vielä valmennuksen loppua kohden muutaman laukanvaihdon diagonaalilla. "Nyt kun se on noin hyvin sun kanssa yhtä, meidän on helppoa lähteä pyytämään siltä laukanvaihtoa. Kun tuut ensimmäisen kerran, muista, että se saattaa nyt olla normaalia lennokkaampi ja ilmavampi, joten valmistele vaihto aikaa käyttäen ja muista oma istunta. Oma korsetti tiukaksi ja käsi piirun verran eteen, niin et jää kädellä kiinni." ohjeistin ratsastajaa, joka suuntasi jo hevosineen diagonaalille. Kuten arvasin, Pupu esitti hyvin energisiä ja lennokkaita vaihtoja, joissa oli upea rytmiikka ja tasapaino. "Vau, ihan mieletön." sain vihdoin sanottua, kun katsoin ratsukon vaihtoja vaaleanpunaisten sydänsilmä-emoji silmälasien läpi.
-
Mie tartteisin valjakkovalmennusta (mieluiten koulu, muutkin käy!) Lexiolle, voin vastaavasti kirjoittaa kouluvalmennuksen takaisin
-
https://veera.sumuvuorten.net/pyokki/anssi.php
https://veera.sumuvuorten.net/pyokki/sessa.phpHe kaipais ravitreeneistä tekstejä. Sukuselvityksiä voisin kirjoittaa.
Näyttöjä:
https://ansamaa.altervista.org/serpentine.html
https://ansamaa.altervista.org/blanca.html
https://veera.sumuvuorten.net/pyokki/narri.php -
-
Nämä tekstit on @Alva lle.
Ravivalmennusjakso
Ihastuttava nuori pohjoisruotsinhevonen astui trailerista ulos ja katsahti ympärilleen. “Ei muuta kuin tervetuloa syyslukukaudelle!” naurahdin tammalle ja sen omistajalle, jonka kanssa olimme sopineet nuoren ravialun valmentamisesta Aartonevassa syyskauden ajan. Kun olimme saaneet Gemman trailerista tarhaan, läpikävimme vielä omistajan kanssa valmennusajanjakson tavoitteet ja toiveet. “Kuulostaa varsin hyvältä ja realistiselta. Mä luulen, että ajetaan aika paljon kuntoa ja ajettavuutta parantavaa treeniä maastossa, mutta toki käydään radallakin ajamassa ja treenaamassa volttausta ja auton perässä lähtemistä. Ja katsoin, että meidän tallimestari - joka siis hoitaa hevosten vesimattotreenin - oli laittanut Gemman torstaipäiville treenaamaan vesimatolle. Tekee lihaksistolle hyvää, että pääsee kävelemään ihan suoraan.” kertasin sovitun ennen kuin omistaja jatkoi matkaa omaan kotiinsa.
Ensimmäiset päivät Aartonevassa Gemma oli hyvin utelias, mutta se vaikutti olevansa kuin kotonaan. Jotta tammalle tuli tutuksi toimemme, pääsi se ensimmäisille maastoreissuille mukana käsihevosena kärryjen perässä. “Sähän oot ihan fiksu tyttö. Eiköhän me huomenna laiteta kärryt perään ja lähdetä hölkälle.” höpötin tammalle, joka ravasi käsihevosena kärryjen perässä varsin tottuneen oloisena.
Kuten arvasin, Gemma oli aisojen välissä vielä jokseenkin vihreä. Kyllä sitä ajettu oli, siitä ei ollut epäilystäkään, mutta välillä eteneminen maastossa oli enemmän lauantaiaamuyönä kotiin hoipertelevan nuoren menoa muistuttavaa venkoilua kuin rutinoituneen, paljon ajetun hevosen määrätietoista etenemistä. Onneksi tähän on yksi hyvin yksinkertainen lääke; paljon kaverin perässä ajoa ohjat tuntumalla, jolloin kaveri vetää eteenpäin ja ohjastuntuma poistaa ylimääräiset kiermurtelut.
Ensimmäiset kerrat radalla Gemma oli jopa hieman spooky, ja se tuntui ottavan kipinää kaikenlaisista ääniärsykkeistä. Vaikka tammaa ajoi reippaassakin vauhdissa, tuntui se silti kiinnittävän huomiota ympärillä oleviin äänihäiriöihin ja se saattoi säpsähtää - ja pahimmassa tapauksessa laittaa jarrut kiinni - pienistäkin äänistä. Tästä syystä laitoimme Gemmalle kevyesti äänieristetyn korvahupun, jotta sille ei jää radalla olemisesta huonoja fiiliksiä - ja kappas vain, tammahan alkoi toimimaan kuin ajatus!
“Ehkä kun se vähän kasvaa ja rutinoituu, siltä voi jättää hupun tai korvapallot kokonaan pois. Tai sitten se on niitä hevosia, jotka juoksee kaikessa hiljaisuudessa koko uransa korvat peitettynä. Sen näkee sitten tulevaisuudessa.” kerroin omistajalle, jolle päivitin valmennusjakson aikana ahkerasti kuulumisia.Muutaman kuukauden Aartonevassa vietettyään Gemmassa oli jo havaittavissa muutoksia. Se eteni sekä maastossa että radalla eteenpäinpyrkivästi ilman nuorelle hevoselle tyypillistä kiermurtelua ja sen ajaminen oli pääsääntöisesti varsin mukavaa. Ja oli sen kunnosakin tapahtunut muutoksia; siinä missä se valmennusjaksolle tullessaan hyytyi jo ensimmäiseen mäkeen, jaksaa se ravata jo pidempiäkin reissuja vanhempien hevosten perässä.
“Ilolla pidetään Gemmaa täällä, vaikka pidempään kuin oli tarkoitus” naurahdin omistajalle puhelimessa valmennusjakson puolivälissä. “Mä luulen, että me voitaisiin kohta ottaa sille starttia alle raveissa. Se juoksee kuitenkin jo ihan siihen malliin, että kehtaa viedä näytille.” jatkoin kertoakseni ilouutisen.
Ratsutus nuorelle hevoselle
Rautumäen kentänlaidalle ennätettyäni havaitsin kentällä pienehkön punarautiaan suomenhevosorin omistajansa kanssa. “No moikka!” tervehdin oria, joka syöksi päänsä käteeni kuin tarkistaakseen, oliko minulla jotain hyvää mukana tuotavaksi. “Jos tehdään hommat ensin, ja herkutellaan sitten. Vai mitä luulet?” nauroin orille ja katsahdin omistajaa, joka näytti ujostelevan hevosensa suorasukaisuutta. Mittaillessani jalustimien pituutta Alva kertoi, että 3-vuotias Rantu oli laitettu keväällä satulaan ja kesän se oli lähinnä levännyt ja käynyt joitain kertoja maastossa muiden hevosten perässä. “Oliko tarkoitus, että nyt syksyllä kerrataan keväällä opittu? Ja oliko talven suunnitelmat mitkä, maastoiletteko vai saako vain olla ja kasvaa?” kysyin vielä omistajalta ennen kuin kipusin orin selkään.
Rantu tuntui alkuun hieman pinkeältä ja se selkeästi vähän jännitti uutta ratsastajaa selässään, mutta jo muutaman kierroksen jälkeen se alkoi rentoutumaan allani. “Kun ratsastan näitä nuoria, mä yritän aina olla mahdollisimman johdonmukainen. Vaikka vanhasta ja osaavasta hevosesta voi ratsastaa jokaisen askeleen ulos, näiden kanssa täytyy muistaa antaa olla. Että nytkin kun pyysin taas pohkeella eteenpäin ja se lähti kiltisti kävelemään vähän reippaammin, otan paineen pois ja käytän jalkaa vasta, kun sitä oikeasti tarvitaan.” perustelin tekemisiäni omistajalle, joka seurasi työskentelyä kentänlaidalla.
Vaikka Rantua oli ratsastettu aika vähän, huomasi, että se työ mikä sen kanssa oli tehty, oli tehty laadukkaasti. Sillä oli hyvä ymmärrys sekä kaasuun, jarruun että rattiin ja sillä oli mukavan oloinen motivaatio tehdä töitä. Se meni kivasti suoralla uralla, ja sen kanssa saattoi tehdä jonkinlaisia pääty-ympyröitä kaikissa askellajeissa. Kaarevalla uralla se tuntui välillä vähän menettävän tasapainoaan, mutta kun annoin sille ratsastajana kaiken mahdollisen tuen, päästiin kaarevaltakin uralta ehjin nahoin pois.
“Kun sä ratsastat tätä itseksesi, niin mä sanoisin, että turpa ylös. Silloin sillä on huomattavasti parempi tasapaino, sillä aina kun se lähtee hakeutumaan ohjastuntumalle matalaan muotoon, se vähän menettää tasapainoaan. Ja paljon reipasta maastoilua, se tekee tasapainolle ihmeitä.” ohjeistin ratsastajaa, kun siirsin orin välikäynneille.Ratsutuksen loppuun tein vielä muutamia laukannostotreenejä, sillä ne tuntuivat olevan hieman tahmeita. “Oho! No jopas tuli reaktiota kerrakseen!” nauroin vedet silmissä orin selässä, joka nosti laukan pukkihyppelyllä säestettynä. “Ei haittaa mitään.” jatkoin nauramista. “Jos se tekee tällaista jatkossa, niin ei muuta kuin jalka kiinni ja pyydät reippaasti eteen. Mutta nyt me saatiin siltä reaktio; eipähän ollut enää tahmea kun kosketin laukannostossa raipalla kevyesti sen pyllyn päälle.” kertasin omistajalle, jonka ilmeestä ja mietteistä en tällä hetkellä ottanut selvää. Seuraavat laukannostot olivatkin jo sellaisia, kun olin toivonut; ne oli energisiä, eteenpäinpyrkiviä eikä Rantukaan enää viitsinyt pukittaa kun totesi, että joutuu laukkaamaan sen jälkeen kahta lujempaa.
-
Mä haluaisin kirjoittaa jollekin sukuselvityksen! Vaihtarina voisin ottaa Maikille kouluvalkan Ratsastajan nimenä voi käyttää Sylviä.
-
-
@siiri Laitoin tekstin yv!
-
Terracotta tarttis kouluvalmennuksesta tekstin, aiheena takaosakäännöksiä sekä ravipohkeenväistöjä, kummatkaan ei hirveen vahvoja puolia ole tälle tammalle, valmentajan nimi on Susanne Kaarimäki, 48 vuotias tiukka nuori nainen, ratsastaja Emilia Lähteenmäki, hänellä olkaan asti blondit hiukset keskijakauksella. Voisin kirjoittaa sinulle kouluvalmennuksen myös.
-
Sairastuvalta päivää, sen verran alkaa olokin friskaamaan että jaksaa hetken olla pystyssä koneella! Pahoittelen viivästyksestä.
@Sippe n Maikille kouluturinointia, ihana vanhanajan tamma.
Olimme työstäneet Maikin ja Sylvin kanssa nopeita, tasapainoisia siirtymiä aktivoidakseni ratsukkoa kokonaisvaltaisesti, sillä sekä ratsastaja että hevonen oli tuntunut alkuverryttelyssä vähän hitailta ja mielellään mukavuusalueellaan pysyviltä. Hiljalleen nopeiden siirtymisten myötä Sylvi saattoi käyttää pienempiä apuja ja punarautias suomenhevostamma sai jäsenneltyä takajalat tallista vatsansa alle. "Huomaatko, mikä ero kun se nyt ottaakin takaisin raviin siirtyessä takaiset alleen ja ihan oikeasti työntää ravia eteenpäin?" kysyin ratsastajalta, joka näytti haltioituneelta ratsunsa selässä.
"Mä tiedän, että on ihan äärettömän kiva pysyä siellä mikä vähän puoli-ilmaiseksi tulee, mutta eikö tää ookkin pienen vaivan arvoinen? Sillä on niin supermagea ja iso ravi jo valmiiksi, että nyt kun siihen saa vähän voimaa ja se kantaa itsensä rehellisesti, on se ihan oikean kouluhevosen näköinen. Jatketaan samaa vielä laukassa ja siinä huolehdi että sun oma korsetti pysyy tiukkana. Vaikka se saa laukata ihan reilusti, eikä sen tarvitse esittää varsinaisesti koottua laukkaa, pidä siihen sellainen tatsi, että sitä olisi helppo lähteä tarvittaessa kokoamaan." ohjeistin ratsastajaa, joka jo valmisteli siirtymää laukkaan.Laukassa Maikki oli alkuun hieman ponneton, eikä Sylvi muistanut tukea ratsunsa matkaa jalalla joka johti tasapainottomiin, tahdittomiin siirtymiin. Heti kun Sylvi pääsi laukassa istumaan rehellisesti ratsunsa ympärille ja sai jalan lähelle hevosta, hänen oli huomattavasti helpompi auttaa hevostaan jalalla. "Juuri näin, nyt kun sun jalat on lähellä kylkiä, sä pystyit käyttämään sitä nopeasti eikä tahtirikkoa päässyt syntymään. Oikein hyvä!" kehuin ratsastajaa ja jäin seuraamaan miten nopeasti ratsukko muutti suuntaansa kohti parempaa työskentelyä.
Pienten välikäyntien jälkeen palasimme treenaamisen makuun sulkutaivutustehtävällä, jossa halusin ratsastajan tekevän tehtävät tietyissä pisteissä ja pitävän hevosen aktiivisena läpi tehtäväsarjan. "Suurin virhehän tässä on se, että ratsastajalla ei ole tarpeeksi kykyä hahmottaa hevosen liikesuuntia ja sitten jäädään väkinäisesti junttaamaan vastaan, jolloin estetään sen hevosen liikkeen syntyminen. Ja lopputuloksena on turhautunut ratsastaja sekä hevonen eikä askeltakaan sulkutaivutusta." kertasin ratsastajalle. "Mä haluan nähdä nyt ajatuksella tehtyjä suorituksia; mieti rauhassa minne olet menossa ja miksi käytät jotain apua. Haluan, että sä pysyt pehmeänä, et taivuta liikaa ja Maikki pysyy eteenpäinpyrkivänä."
Vaikka tehtäväkokonaisuus oli nimenomaisesti kokonaisuutena melko hankala ja moniulotteinen, selvisivät Maikki ja Sylvi siitä hienosti rauhallisella otteella. "Eihän tässä ole mitään ongelmaa, niin jatketaan tätä tehtävää kootussa ravissa perusistunnassa istuen." ilakoin ratsastajalle, ja kerroin hänelle että tehtävien välissä hän voi vaihtaa keventäen suuntaa ja antaa hevosen olla hieman vapaammassa muodossa.
"Sä voit ihan hyvin alkaa tekemään sen kanssa sulkutaivutusta myös laukassa kotitreeneissä, sillä se on sille niin helppoa ja vaivatonta käynnissä sekä ravissa. Alkuun riittää ihan yksi kaksi askelta ja hiljalleen aikaa ja malttia käyttäen pidentää askelten määriä kohti tehtäväkokonaisuuksia. Sulla on kyllä ihan mielettömän kiva hevonen, tälläisiä kultakimpaleita ei ihan joka tallista löydy." kertasin Sylville valmennuksen päätteeksi ennen kuin ratsukko lähti nauttimaan ruskan värjäämästä metsäpolusta loppukäyntien muodossa. -
@veera-r Anssille ravitreenistä tekstiä..
Ohjasin Veeran ponioreineen valjaskatokseen, jossa hän sai laittaa yhdessä hevosenhoitajansa kanssa ponin aisojen väliin. "Mä tuun ihan kohta, menee kymmenisen minuuttia." huikkasin vielä kaveruksille, ennen kuin pyyhälsin näkymättömiin.
En siksi, että olisin karannut monen muun ravi-ihmisen tavoin tupakalle tai sumpille, vaan siksi, että kävin hakemassa unohtamani sekuntikellot tallin valjashuoneeseen, sillä ne olivat hetkeä aikaisemmin kastuneet omalla ajoreissullani. Tänään poniori pääsisi todenteolla kipittämään takasuoralta kohti maalilinjaa, ja Veera saisi ruveta harjoittelemaan omien treenien kellottamista.Kun kulomusta ori oli aisojen välissä, annoin Veeralle vielä sekuntikellon lisäksi korvanapin matkaan, jotta pystyisin ohjaamaan hänen tekemisiään myös radalla. Anssi tepsutteli radalle kuin kokenut konkari, ja se selkeästi odotti pääsevänsä juoksemaan. "Kun kävellään, niin sitten kävellään. Eli kun se pyrkii kiirehtimään niin paljon, että se rikkoo raville, niin sanot sille ihan vaan hooooojaaa ja pidätät. Ja kun se malttaa kävellä, niin paine pois. Tälläisen ponikokoisen on syytä kävellä silloin kun niin on määrätty, sillä niiden kuitenkin pitäisi loppuviimein olla myös nuorten ohjastajien ajettavissa." ohjeistin Veeraa, joka istui kärryillä totinen ilme kasvoillaan.
Kun Anssi ravaili alkulämpöjään alle, Veera sai luvan harjoitella sekuntikellon käyttöä. "Tärkeää on, että sä tiedät kuinka lujaa se suurinpiirtein kulkee. On se vauhti sitten alkulämmön raveja, tai ihan todellinen kisatilanne jossa se ravaa niin paljon, kun kintuistaan pääsee. Kun sä tiedät mitä vauhtia sä etenet, sä tiedät mitä peliliikkeitä sun täytyy tehdä ehtiäksesi paikkaan x ajassa y. Eikö vaan?"
Hiljalleen Veera sai tuntumaa kellosta eikä kellon käyttö häirinnyt niin paljon ajamistakaan, vaan Veera pystyi laskemaan kellon välillä pois ja jälleen myöhemmin ottamaan sen esille tsekatakseen, missä ajassa he nyt viilettävät.Ennen varsinaisia vauhteja harjoittelimme myös ryhmittäytymistä volttilähtöihin, sillä radalle saapui kuin tilauksesta muutama Aartonevalainen nuori harjoittelemaan volttilähtöjä. Nämä olivat Anssilla ja Veeralla varsin mallikkaasti kunnossa; Veera osasi lukea liputtajaa - tässä harjoituksessa meikäläistä - ja muita voltilla olevia hyvin ja hän pääsi kerta toisensa jälkeen ryhmittäytymään erittäin hyvälle lähtöpaikalle. "Kun sä päästät Anssin ravaamaan voltilta ulos, huolehdi, että sulla kuitenkin pysyy ohjastuntuma. Jos sä voltilla ajat tuntumalla ja sitten heität ikään kuin tuntuman pois, se vähän ihmettelee että mitäs nyt." ohjeistin ohjastajaa, joka paransi tapansa heti seuraavalla kierroksella.
Loppua kohden saimme vielä treenattua hieman vauhtia porukassa ajamalla. Anssi haki luontaisesti paikkaansa hieman kärkeen, mutta Veeralla oli selkäesti tapana juoksuttaa oria tasaisen tappavaa vauhtia lähdöstä maaliin saakka.
"Kokeillaan vielä niin, että annat sen edetä reippaasti, mutta et kuitenkaan ihan maksimeita takakaarteeseen, jossa sitten saat antaa sen laittaa vaihteen pykälän verran isommalle ja oikein kannustat sen sieltä maalilinjan yli." ohjeistin valjakkoa, joka otti neuvosta vaarin.
"Jes, juuri näin! Ihan valtava ero siihen, miten se jaksoikin rutistaa loppusuoralla. Näin kun sä ajat sen raveissa; takakaarteeseen hyvässä paikassa porukan mukana hyvää vauhtia ylläpitäen sä pystyt vielä puristamaan siitä maksimit ulos takakaarteen jälkeen ja siten karistamaan kilpakumppanit pois kannoilta." iloitsin ohjastajalle, joka teki työtä käskettynä."Mä luulen, että heitetään sille nyt villanuttu niskaan ja voit lähteä näitten Aartonevalaisten mukana ajamaan loppukäyntejä maastoon niin se saa kävellä suoralla kropalla suoraan eteen. Ihan mielettömän hyvää duunia, kyllä te osaatte." hymyilin Veeralle samalla, kun kurkottelin raviradan laidalta hikeä tiputtavan orin villanuttua.
-
mulle valjakkovalkka, sulle päikkymerkintä? Peppi ja omistaja Anniina voisivat käydä ennen kisauraa valmentautumassa.
-
@pölhö lle valjakkoajovalmennusta
"Oih ja voih." huokaisin, kun elegantti mustankimo ravasi valjakkovaunut perässään. Lexio sykähdytti kertakaikkisesti; se oli suoraan, kuin jostain pienen heppatytön päiväunesta. Se oli näyttävä kaikessa ryhdikkyydessään ja se tuntui vetävän valjakkovaunua perässään hyvin vaivattomasti.
"Mutta katsopas!" kirkaisin kuin päiväunilta herännyt. "Se osaakin vähän luistaa hommista." naurahdin, ja lähdin opastamaan ohjastajaa, jotta moiselta luikertelulta säästyttäisiin. "Ei se ainakaan mikään tyhmä ole, kun osaa mennä sieltä missä aita on matalin. Nyt se käytti hyödyksi heti sen, että sä itse et ollut ihan tilanteen tasalla." nauroin ohjastajaa, joka keräili ohjia takaisin käteensä.
Jatkoimme valjakon kanssa vielä siirtymätehtävillä, joissa halusin nähdä nopeita, tasapainoisia siirtymiä. Kun ohjastaja piti ohjat kädessään ja valmisteli hevosen siirtymiin, Lexio teki varsin mukiin meneviä siirtymisiä sekä askellajin sisällä, että askellajista toiseen.
Valmennuksen loppua kohden treenasimme vielä osissa viikonlopun ajettavaa rataa, jonka jälkeen tulimme sen yhtenä kokonaisuutena. Vaikea rata ei tälle valjakolle ollut missään nimessä; ehkä jopa liian helppo, sillä nyt radan aikana valjakolle jäi paljon aikaa olla vähän hunningolla, ja ajatus seuraavasta tehtävästä ehti jo mennä ja viheltää mennessään ennen kuin se ehti tulla vastaan.
"Kun sä muistat itse ohjastaa pisteeltä pisteelle ja pyytää Lexiolta tarvittavat asiat alusta loppuun, ei tässä ole mitään ongelmaa. Älä ota liian löysin rantein, vaikka helpolta tuntuisikin." naurahdin ohjastajalle, joka tuntui suorittavan rataa ajatus toisaalla."En mä tiedä. Tuntuu vähän, että ajatukset ehtii sinkoilla paikasta toiseen." ohjastaja sanoi pukien omat ajatukseni sanoiksi.
"Tälläistä se on. Kuten ei hevosetkaan, ei me ihmisetkään olla ylisuorittavia robotteja jotka toimisi joka päivä samalla tavalla. Mutta mä uskon, että teillä menee viikonloppuna varsin hyvin kouluradalla - ootte te sen verran näyttävä pari, joka halutessaan saa esitettyä varsin toimivia ja tasapainoisia tehtäväkokonaisuuksia." -
@humutin said in Vaihdetaan tekstejä :
mulle valjakkovalkka, sulle päikkymerkintä? Peppi ja omistaja Anniina voisivat käydä ennen kisauraa valmentautumassa.
-
http://www.lashrael.net/valmarya/mildrith.html kouluvalkka?
http://www.lashrael.net/valmarya/laurelin.html estevalkka?Voin kirjottaa kouluvalkan ja päikkymerkinnän tilalle tai jompaa kumpaa kaks, ei väliä
Jotain esimerkkiä miun teksteistä voi kaivaa näiden päikyistä
http://www.lashrael.net/valmarya/gildor.html
http://www.lashrael.net/valmarya/galades.html -
@launi sopii nyt tulee laiskat linkit puhelimella, mutta näille saa kirjoittaa miten tahtoo.
http://utukuva.net/b/h/sollvard.php
http://utukuva.net/b/h/thorrbyssylvfina.php -
@Humutin valjakkoajovalmennusta pienellä taustoituksella..
Kun oman tilan osto tuli ajankohtaiseksi keväällä, tiesin, että heinien suhteen tulisi toimia heti eikä vasta viidestoista päivä. Niinpä laitoin Facebookkiin ilmoituksen, että voisin joko ostaa suoraan pellolta heinää valmiiksi paalattuna joltain heinäntuottajalta tai vaihtoehtoisesti vuokrata pellon ja hoitaa palaamisen itse. Ei aikakaan, kun nuorelta naishenkilöltä kuulostava nainen soitti rimpautakseen, että hän voisi vuokrata useammankin pellon ja tarpeen vaatiessa hänen vaarinsa voisi olla apuna niittotöissä.
Hyvän heinäkesän myötä Anniina sekä hänen vaarinsa tulivat hyvin tutuiksi, kun huhkimme heidän heinäpelloillaan useita päiviä juhannuksen jälkeen. Koska Anniina vaareineen auttoi meitä pelloillaan pyyteettömästi eikä he suostuneet ylimääräiseen rahalliseen korvaukseen, ehdotin naiselle josko pitäisin hänelle vaihtokauppana muutamia yksityisvalmennuksia.
Ja sehän tuntui iloiselle, nuorelle Anniinalle sopivan.Kun saimme kesän lopussa aikataulut yksiin, ajoin kohti Seljaniemeä jossa olin luvannut treenauttaa naista minimaalisen shetlanninponin kanssa. Ihana Peppi-poni olikin tullut jo tutuksi heinäpellolla käydessä, sillä Anniinan vaari tuntui kuljettavan ponia mukanaan kuin koiraa - jollaisesta se kyllä kokonsa puolesta olisi hyvin mennytkin.
Valmennuksen aluksi teimme ihan tavanomaisia harjoituksia; kokeilimme että ratti ja jarru toimii, Peppi kääntyy vasempaan ja oikeaan ja malttaa porskuttaa hetken suoraankin. "Mä en voi sille mitään, että mua naurattaa ihan hirmuisesti kun se töpöttää tukka tötteröllä täyttä häkää etenpäin." nauroin ohjastajalle, jonka matka taittui shetlanninponin kyydittämäksi ennätysvauhtia.
Valmennuksen edetessä teimme taivutusharjoituksia kahdeksikolla siten, että Pepin piti pääty-ympyrällä myödätä pehmeälle niskalle myötäasetukseen ja suunnanvaihdoksen yhteydessä Anniinan piti pitää huolta siitä, että Peppi ehtii suoristua ennen uutta asetusta toiseen suuntaan.
"Oikein hyvä. Se vähän tahtoo huiputtaa sua ja kääntää herkästi pelkän niskan sisälle, niin varmista että se tulee turvastaan asti sisälle. Vähän jarrutat, ja sitten kutkuttelet ohjalla parempaan asetukseen." ohjeistin ohjastajaa, joka otti heti neuvosta koppia.
Pikkuhiljaa, kun Anniina malttoi pyytää Pepiltä taipumista rehellisesti loppuun asti, näytti valjakon kulku jo varsin mallikkaalta.Siitä, mistä yllätyin totaallisesti, oli tämän pienen ponin laukka. Se oli äärettömän tasapainoista, tahdikasta ja siinä oli sopivasti voimaa. "Mä oon oikeasti aika yllättynyt. Yleensä nämä jaksaa juuri ja juuri laukata kärryjen edessä, mutta sehän menee kuin vettä vain." naurahdin ohjastajalle, joka näytti hyvin ylpeältä ponistaan. Syystäkin.
Valmennuksen loppuun harjoittelimme hieman vastalaukan nostamista, joka ei ole se yksinkertaisin juttu kärryiltä käsin, mutta joka haastaa sopivasti sekä ohjastajaa että hevosta. Ja erityisesti vahvistaa ja notkistaa hevosen lihaksistoa.
"Ihan mieletön! Vau. Kehu sitä maasta taivaisiin." hurrasin kentän laidalta, kun Peppi nosti vastalaukan muutaman toiston jälkeen kuin vanha konkari. "Ei treenata tänään enää enempää, kun se tekee noin hyvällä sykkeellä. Sä voit jatkaa näitä nostojen hiomista kotitreeneissä ja hiljalleen nostaa vastalaukan matkaa, se tekee hyvää koko kropalle." hymyilin ohjastajalle. -
Tarttis tekstiä kouluvalkusta Terracotalle ratsastaja Emilia Lähteenmäki. Valmennuksen pitäjä Susanne Kaarimäki. Terran heikkoudet on siirtymiset(esim. Laukka-käynti, ravi-pysähdys, ei käynti-pysähdykset yms.).
Voisin palkaks piirtää myös vaikka jostain valkusta, sano vaan millä hevosella ja mikä. -
En valitettavasti uskalla ottaa tätä tekstiä kirjoitettavakseni @Moonazo En oikein osaa kirjoittaa toisen luoman hahmon näkökulmasta, kun siihen ei ole itsellä mitään kosketuspintaa eikä se oikein inspiroi kokeilemaankaan. Pahoittelen!