m. kasvattajalle palannut nuori sph-ori
-
17.06.2021, kirjoittanut kasvattaja
Meille Villahakaan palasi vajaan puolen vuoden myyntikokeilun jälkeen suomenpienhevosori, jota ei suoraan sanottuna kaivattu takaisin meidän maille aiheuttamaan ylimääräistä päänvaivaa. Toimintamme oli ollut oikeastaan koko viimeisen loppukevään ja alkukesän ajan hieman pysähtynyttä ja uusien kasvattien sijaan oltiin keskitytty vain pyörittämän perusarkea jopa ilman kilpailureissujakaan. Pieni hiljaiselo teki hyvää ja nautin suuresti meidän tyynestä arkielämästä. Hevoset alkoivat laiduntaa kesäkuun alussa pikkuhiljaa ja turhat tavoitteet jäivät taka-alalle. Kun tieto Kolttosen kotiinpaluusta saapui, kävi ilmi ettei Kolttonen juuri ollut sen paremmaksi uuden omistajan kanssa muuttunut. Moni oli ollut sen kanssa aivan kädetön. Tiesinkin heti, että ori on saatava hyvään pysyvään uuteen kotiin mahdollisimman pian. Meille sitä ei voisi jättää, paitsi ehkä jos ruunaisi mokoman. Mutta mitäpä me yhdellä taulapäisellä ruunalla suomenhevossiittolassa. Kolttosella oli kuitenkin aika kiva suku eikä vanhemmilla ollut tarkoitus teettää enempää varsoja, joten toivoin jonkun näkevän tässä orissa jotain piilevää järkeä. Eli eikun vaan Kolttosen hakuun Lappiin ja takaisin. Ja sitten myynti-ilmoitusta näppis sauhuten kirjoittelemaan.
sph-ori Villahaan Kolttonen
s. 19.01.2021, 147cm, punarautias
isä Käpykepponen
emä Syyslahden Satiina KRJ-I
tähän mennessä koulutettu tasolle heB, 90cm
kasvattaja Uppe (VRL-11253), Villahaka
Mukaan saa ylläolevan päiväkirjamerkinnän lisäksi myös nämä päiväkirjamerkinnät Kolttosen kanssa eletystä elämästä:
01/2021, kirjoittanut kasvattaja
Villahakaan syntyi tammikuussa orivarsa, jonka olemassaoloa aloin kyseenalaistaa heti siitä hetkestä lähtien, kun ori ensimmäisen kerran lähti tarhasta emänsä rinnalta omalle retkelleen aidan ali ja vähät emänsä hermostuneista huuteluista välittämättä pinkoi tallin tontilta autotien suuntaan. Kyllähän takaraivossa oli toki jyskyttänyt järjen murunen sinä hetkenä, kun varsan isää Käpykepposta aikoinaan astutushommiin talutin, mutta kai minä kuvittelin, että kahdesta miinuksesta syntyy hevostenkin kohdalla aina plussa. Nyt minulla oli kuitenkin käsissäni hyvin pienikokoinen, mutta pahuksen nokkela orinalku, jonka olin ajatellut jättää kotiin. Kun ori karkureissun jälkeisellä viikolla onnistui rikkomaan emänsä laadukkaan harjapakin kannen hontelolla varsansäärellään, nimesin orini siinä samaisessa hetkessä vaatimattomasti Kolttoseksi ja ryntäsin heti seuraavalla tauolla toimiston koneelle kirjoittamaan myynti-ilmoitusta kiukusta kihisten. Panostin sanavalintoihin ja markkinoin varsaa liikkeiden osalta pienhevoskokoisena koululupauksena, joka ei jättäisi ketään kylmäksi. Ja sehän oli totta, kyllä ori sen verran usein pistää vereni kiehumaan. Mainitsin vanhempien kattavasta kilpailu-urasta ja siitä, että nyt olisi tilaisuus ostaa näiden hevosten viimeinen jälkeläinen. Seuraavaa ei tulisi, ei todellakaan. Suljin läppärin kannen suureleisesti ja vilkaisin kännykkääni vain todetakseni, että tallityöntekijämme on koittanut soittaa. Whatsapp lauloi saman tien ja eiköhän siellä ollut kuva tarhaavasta Kolttosesta emänsä loimenriekale suussa, emän seisoessa hieman kauempana raadeltu loimi yllään. Ei hirveästi tarvinnut katua impulsiivista myynti-ilmoituksen tekoa. Aloin laskea päiviä varsan vieroitusikään ja ristin sormeni toivoen jonkun tarttuvan huikeaan tarjoukseeni mahdollisimman pian.02/2021, kirjoittanut Nikki (VRL-14085)
Jos nimestä ei tajua, että millainen hevonen Koltti on, niin sitten saa syyttää ihan itseään. Näin mulle meinaan kävi. Villahaasta kaupattiin taidokkaasti kouluhevosen alkua, se tuli kahdesta vaativan B-tason vanhemmasta ja sillä oli kuulemma liidokkaat askeleet. Kysymällä Kolttosesta sai kuvia ja videoita, jotka nyt jälkeenpäin ajateltuna olivat taatusti huolella valittuja. Koltti ei näyttänyt millään tavalla huonolta, joten jätin varsasta virallisen tarjouksen ja lähdin viikonloppuna hakemaan punaista orivarsaa kotiin. Se oli lastatessa hieman levottoman oloinen, mutta laitoin sen vain vähäisen matkustamisharjoituksen piikkiin. En kai halunnut ajatella, että olin taas mennyt ostamaan itselleni sellaisen tyypillisen hölmön suomalaispojan, joita Sotis oli jo valmiiksi tulvillaan. -
Lienee hieman itsetuhoista, mutta lähtiskö Kolttonen Kastehelmeen tekemään kolttosiaan?
Tallin orit on kovin pitkäsukuisia ja tammat lyhytsukuisia, niin ori tasapainottaisi sitä hyvin. Onkin varmaan ainut asia, mitä se voi tasapainottaa.. Tulisi kilpailemaan ainakin krj-sijat, ehkä myös erj ja krj. Jalostuskäyttöön ehdottomasti, kuvista vähän riippuen ktk ja sitten aikanaan krjl. -
@felissa myyty sinulle
