m. myyty
-
Myyntiin tämänkeväinen trakehnervarsa tulevaisuuden esteratsuksi! Piirretyistä vanhemmista tuleva 1-polvinen varsa lähtee mieluusti myös valokuvalliseen kotiin. Ei kisa- tai muitakaan vaatimuksia, tärkeimpänä mukava ja pitkäaikainen koti. Sukunsa puolesta hevosesta voidaan kuitenkaan odottaa laadukasta kilparatsua ainakin 150-luokkiin. Nimeen voi ostaja vaikuttaa!
trak-o. Vivaro
s. 17.4.2021
aikuiskoko 170 sentin tietämillä
i. Oberon Fuchs KTK-II Fn
e. Vivani
kasvattaja Jaana Alsila (vrl-11889)Kasvattajan poika kertoo varsan syntymästä:
*Vivanin oli pitänyt varsoa jo paljon ennen Grannia, reilusti maaliskuun puolella, mutta ehkä ensimmäistä kertaa elämässään sillä ei yhtäkkiä ollutkaan mikään kiire. Se nautiskeli elämästään superpallona, tarhaili pitkiä päiviä ja söi kirjaimellisesti kahden edestä. Tamman kävely oli jo aikamoista köpöttelyä ja sen nisät olivat turvoksissa, mutta vahatippoja niissä ei näkynyt, eikä varsa antanut kuulua itsestään.Laran varsoista yksikään ei ollut ollut yliaikainen, joten mä olin tietysti alkanut epäillä, että jokin oli vialla. Oliko Vivani oikeasti edes tiineenä, mitä jos se oli vain lihonut? Tai jos sen varsa oli kuollut kohtuun? Mitä jos se saisikin kaksosvarsat?
”Odotellaan rauhassa”, äiti kuitenkin totesi tyynesti, ja niin me sitten tehtiin.
Vaikka mulla ei ollut asiassa osaa eikä arpaa, eikä varsa todennäköisesti jäisi äidillekään ellei se olisi huippulupaava tamma, kevätpäivät tuntuivat suorastaan matelevan eteenpäin uutisia odotellessa.
--
Perjantain ja lauantain välisenä yönä mä olin viimein saanut odotetun tekstiviestin: Vivani oli varsonut orivarsan. Kaikki hyvin emällä ja varsalla, vaikka vähän hankala synnytys, äidin viestissä luki, ja kutsu tulla poikkeamaan tallilla iltapäivällä. Paria tuntia myöhemmin aamuyöstä oli tullut kuva. Tumma, ehkä kokonaan musta, varsa seisoi korvat hörössä Vivanin vierellä. Orivarsalla oli iso tähti ja kuonopilkku ja se oli JÄTTILÄISMÄINEN. Oli suoranainen ihme, että se oli edes mahtunut Vivanin sisään, saati sitten sieltä ulos. Ei ihme, että Vivani ei ollut tuntunut haluavan synnyttää ollenkaan.
”Katso, Vivanin varsa. Ori tuli”, mä ojensin puhelimen aamupalatarvikkeita pöydälle levittelevälle Josefinalle. Se oli keittänyt jo kahvinkin sillä välin kun mä olin lukenut viestejä ja yrittänyt saada sukat oikein päin jalkaa, joten mun tärkeäksi tehtäväksi jäi nostaa kaksi kahvikuppia ja lautaset pöytään.
”Viimein!” Josefina henkäisi ja sen isot silmät laajenivat entisestään, kun se rekisteröi varsan koon. ”Vau, aika iso poika.”*