Millaisia virtuaaliharrastajia löytyy?
-
Oon tässä pohtinu että millaisia harrastajia virtuaalimaailmasta löytyy.
Meinaan siis sitä, että...
Oletko sellanen, että teke yhden homman valmiiksi ja alkaa vasta sitten suunnitella seuraavan aloittamista?
Vai onko sinulla kenties lista hommista ja ideoista joita pitäisi tehdä ja käyt listaa järjestelmällisesti läpi?
Vaiko sellainen häsä, jolla on lähes tulkoon koko ajan pari tai useampi projekti kesken?Entäs hahmojen suhteen...
Oletko luonut VRL-tunnuksen itsellesi ja sinä omistat tallisi, hevoset yms.
Vai loitko VRL-tunnuksen itsellesi, mutta sinulla on hahmo, joka tarinallisesti omistaa tallisi, hevoset yms.
Vai loitko hahmon, jolle teit VRL-tunnuksen. VRL-tunnuksellinem hahmo siis omistaa tallin, hevoset yms. Ja sinä tavallaan olet tuo hahmo, vaikket olekkaan.Itse olen luonut mulle aivan täydellisen hahmon Evelinan. VRL-tunnus on Evelinan nimellä ja VRL:ssä talli ja hevoset kuuluvat hänelle, mutta tarinallisesti talli kuin myös suurin osa hevosista kuuluu oikeasti Evelinan isälle.
Mä olen harrastajana myös sellainen häsääjä. Mulla on virtuaalimaailmassa vähintäänkin yhtä monta projektia kesken ja odottamassa kuin IRL.Nyt mua siis kiinnostais kuulla millaisia harrastajia muut on.
Joten voisitteko kertokaa jotain itsestänne harrastajana? -
@evelinas said in Millaisia virtuaaliharrastajia löytyy?:
Vaiko sellainen häsä, jolla on lähes tulkoon koko ajan pari tai useampi projekti kesken?
Sanoisin että tämä olen minä
No okei, eihän minulla ole kuin kaksi tallia, joista toinen on vähän retuperällä. Mutta kun sen ns. ykköstallin kokoluokka on "Ionic", niin mahtuuhan sinnekin monta projektia tai siis monta rotua kasvatettavaksi. Ja jos saan päähäni jonkin projektin, niin eiköhän sekin Ionicin alle mene, ellei sitten liity ahaltekeihin, jolloin se menee Gin Ahaltekiin sitten. Harvemmin kyllä mitään ihmeellisiä projekteja kehittelen, kasvatus on se minun juttu virtuaalimaailmassa.
Olen yrittänyt koota välillä listaa tehtävistä asioista ja muutenkin järkevöittää tätä harrastustani, mutta aika usein ne jäävät vain hyviksi aikeiksi. Häsäämiseksi menee.Ionicissa ja GA:ssa ei sinänsä ole mitään hahmoja. Minä ne omistan ja kaikki hevoset siellä. Mutta sitten on se yksi pieni kirjoitusprojekti, tarinahahmo, jolla on oma hevonen ja elämä. Se ei sinänsä liity mitenkään Ioniciin eikä Gin Ahaltekiinkaan sen enempää kuin että hahmon nykyinen hevonen on GA:n omistuksissa ja on tällä hahmolla vuokralla. Tämä hahmo on virtuaalihistoriaani nähden hyvin tuore tulokas, joten ei ole ollut syytä tehdä sille omaa VRL-tunnusta. Eikä vissiin kai VRL:n mukaan saisikaan, eikös siellä ollut yksi tunnus per harrastaja -politiikka?
-
Täällä kans ilmoittautuu yksi häslä projekteja parhaillaan tusina, mutta oon onnistunut jotenkin niitä ajamaan alas ja samoille sivuille, esimerkkinä Seljanniemi jonka samoihin saaristomaisemiin kyyditin puoliverisetkin sun muut satunaiset herätehankintani
VRL-tunnus luotu käyttäjänimelle, useat hahmot ja tallit hoitaa sitten tarinallisesti loput (Anniina Seljanniemessä, sekametelisoppa Rantasyrjässä, Pulskan Anja suomalaiset....). En mie kestäis jos Humutin-niminen hyypiö omistais milloin mitäkin ympäri ämpäri maapalloa, ehtivä nainen! -
Mä oon enemmän siihen tarinointiin ja kirjoittamiseen painottuva harrastaja. Tykkään kirjoitella silleen kirjamaisesti, ettei mitään ole esitelty valmiiksi, vaan annetaan lukijan lukiessa itse kuvitella.
Oon tässä harrastuksessa ollut vasta niin vähän aikaa vielä, että kokeillen vielä vähäsen että mikä harrastusmuoto olisi mulle se sopivin!
-
Mä oon se listatyyppi! Kun listalla on asioita, ei voi aloittaa tekemään muita kivempia juttuja ennen kun lista on tyhjä
Nyt kun teen pikkuhiljaa paluuta virtuaalimaailmaan, tai ainakin yritän saada hevosten sivut ajan tasalle, on mulla pitkä lista asioita...
Tykkään myös suunnitella asioita tosi pitkälle ja tykkään pysyä tässä suunnitelmassa, esim. kasvatuksessa. Suunnitelmasta poikkeaminen aiheuttaa lievää ahdistusta
Nora on hahmo, jolla VRL-tunnus. Oikea nimeni ei ole Nora, joten hahmo on kuvitteellinen vaikka aika paljon samaa meissä on
-
Mä olen myös sellainen, joka aina aloittaa uuden projektin vaikka edellinenkin on "kesken" - toisaalta milloin virtuaalitalli edes on ikinä valmis? Kuitenkin hevosia tulee ja menee, henkilökunta saattaa vaihtua, tallin toiminta muuttua toisenlaiseksi, talli voi vaikka muuttaa toiseen maahan (ja pitää taas kirjoittaa uudet tekstit jne)... Mulla nää "projektit" on muutenkin sellaisia, että keskityn aina se tallin kehittämiseen mikä sillä hetkellä kiinnostaa - esim. just nyt länkkähepat innostaa eniten, joten mun mielenkiinto on enemmän Jouvaanlinnassa kuin tuossa barokkitallissa. On mulla muitakin talleja, mutta ne ovat tällä hetkellä jäissä kun ne eivät sen suuremmin juuri nyt inspiroi.
Jokaisella mun piirrostallilla on omat henkilökunnat, eli tarinallisesti kaikki mun hevoset ovat mun keksimien ihmisten omistuksessa, eivät siis "jodochusin" omistamia. Kaikki mun hahmot myös mun elämää helpottaakseen tuntevat toisensa, jotta mun on kivempi tarinoida tai piirrellä kuvia jos haluan piirtää eri tallien hevosia/ihmisiä jne. samaan kuvaan -
Minä liputan tutun ja turvallisen perään. Runoratsut (ak) on pyörinyt kohta 10v samalla toimintamallilla. Tilan omistaa Ekholmin perhe, joille osalle olen luonut hahmosivutkin. Välillä olen pitänyt toista tallia rinnalla, mutta sitten ne on jäänyt (harrastetalli Elyse/ Runoranta ja torinhevostalli Amoriini). Nyt rinnalla puksuttaa Pionipolun oriasema, joka onkin oikeastaan vain hevoslistaus, eikä aiheuta paineita.
En osaa keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Runoratsut on sellainen projekti, jonka olen välillä voinut jättää horrokseen, mutta aina se vetää palaamaan takaisin
-
Mä olen ollut kaikkea! Herran vuonna 1999 halusin vain leikkiä heppaa. Olin muka itse hahmoni ja tietenkin ihan sairaan hyvä mestari aivan kaikessa. Kirjoitin itseään toistavia tarinoita omasta mahtavuudestani, mutta pikkuisena ekaluokkalaisena se oli minusta ihan sairaan hauskaa ja sen vuoksi silloin oikein hyvä tapa harrastaa. Pikku hiljaa alkoi järjestelmällinen kausi, joka kukoisti vuoden 2008 tienoolla mun harrastuksessa. Silloin käsitin, miten laatishevoset saa kuntoon nopeasti ja vaivatta, niin että tein niitä hyvin pitkään liukuhihnalta ja to do -listat ojossa. Ei ollut hahmoja, joku omituinen "minä" vain tarinoi laatismerkintöjä. Se ei ollut minä itse, mutta ei sillä ollut ylipäätään mitään persoonaa ikinä. Siksi laatismerkinnät ovatkin niin kurjia "kultakauden" hevosillani. En voi sanoa nauttineeni tekemisestä, mutta itsekeskeisenä perfektionistina nautin hevosten menestyksestä.
Nyt teen just sitä, mitä huvittaa. Ei listoja, ei pakkoja, ei liukuhihnoja. Suurimmaksi osaksi köllöttelen Hopiavuoren hevostallilla ja nautin harrastuksesta, koska teen ainoastaan kivoja juttuja. Hopiavvuoren hevostalli on suuritöisin tallini ikinä, mutta silti mikään ei tunnu pakkopullalta. Joskus, kun aivot kaipaa nollausta, katselen harveneviin laatishevosiini päin, mutta en koskaan liian pitkään kerrallaan enkä koskaan listoja mielessäni. Keskityn hahmoihin, joita on muutama, ja rakennan heille kokonaisia, minusta riippumattomia elämiä, joissa hevoset ovat vain yksi osa-alue. En ole kukaan hahmoistani, vaikka oikeastaan jokaisella on jokin piirre, jota itsessäni inhoan, pelkään tai häpeän. Se on tapani käsitellä asioita.
VRL-tunnus on henkilö- eikä hahmokohtainen (niinhän lukee ihan säännöissäkin). Vaikka nimimerkkini on jäänyt kauheaksi, en sitä enää viitsi vaihtaakaan kun se on jo aika vanha. Se on minun nimeni täällä, ja minä olen tämä oikea ihminen, joka kirjoittaa tätä. En enää kerro tarinoita itsestäni, vaan hahmoistani. Niissäkin olen pelkkä kirjoittaja, en koskaan edes kertoja.
Tämä metamorfoosi olisi saanut tapahtua minulle mielellään jo kauan sitten. En ole rakastanut sitä, mitä täällä teen näin paljoa vuoden 1999 jälkeen.